Marja ja Pentti-Oskari Kangas ovat tehneet vapaaehtoistyötä Sri Lankassa jo 15 vuotta. Kaikki alkoi lomamatkasta, ja hiljalleen kaksikko ryhtyi auttamaan paikallisia ihmisiä, etenkin heitä, jotka kaikki muut olivat unohtaneet. Tsunamin jälkeen monien paikallisten henki oli pariskunnan hätäavussa kiinni. Kankaat tekivät kaiken auttaakseen kotinsa menettäneitä ihmisiä.
Marja ja Pentti-Oskari Kangas kävivät ensimmäisen kerran Sri Lankassa vuonna 1985. Lomamatkalta mieleen jäivät kaunis luonto ja hymyilevät ihmiset, jotka saivat Kankaat palaamaan maahan kerta toisensa jälkeen. Vuosien varrella lomailu muutti hiljalleen muotoaan.
– Aloitimme vapaaehtoistyön köyhien lasten parissa, rakensimme yhdelle koululle kattoa ja otimme kummilapsia, pääasiassa tyttöjä, joiden koulunkäyntiä turvasimme, Pentti-Oskari Kangas kertoo.
Marja Kangas tutustui vuonna 1997 paikalliseen buddhalaismunkkiyhdyskuntaan. Yksi munkeista oli saanut pedagogiikan koulutuksen ja perustanut köyhien lasten koulun 400 oppilaalle. Hänen kanssaan Kankaat aloittivat yhteistyön, ja sama munkki on edelleen Kankaiden tärkein yhteistyökumppani.
– Ilman häntä emme olisi voineet toimia lainkaan. Hän raivaa tietä byrokratian läpi, Pentti-Oskari Kangas kertoo.
Vapaaehtoistyö voi olla vaikeaa Sri Lankassa, mutta kaksi vuotta sitten Kankaiden tilanne helpottui. Heidän avustushankkeensa rekisteröitiin viralliseksi avustusjärjestöksi.
"Lähdimme saman tien tyhjentämään tiliä"
Kun Kankaat alkoivat kiinnostua enemmän hyväntekeväisyystyöstä, he viihtyivät maassa yhä pidempiä aikoja. Vuonna 2002 Kankaat hankkivat tontin ja ryhtyivät rakennuttamaan omaa tukikohtaa Sri Lankaan, jotta vapaaehtoistyön tekeminen olisi helpompaa.
– Talo valmistui juuri ennen tsunamia. Munkkijärjestön munkit olivat vihkimässä kanelipuusaunaamme joulupäivänä. Tapaninpäivänä he ajoivat pihaan pakettiautolla, ja kysyivät, että onko meillä rahaa. Lähdimme saman tien tyhjentämään tiliä.
Kankaat kiersivät munkkien kanssa temppeleitä ja kartoittivat kuolonuhrien määrää. Temppelit sijaitsivat kylien korkeimmalla kohdalla, joten kaikki eloonjääneet olivat kokoontuneet omalle kotitemppelilleen. Kankaat jakoivat kaiken menettäneille ihmisille rahaa, jotta he pystyivät ostamaan ruokaa.
– Silloin tapahtui kerralla siirtyminen toiseen ulottuvuuteen elämässä. Annoimme jokaiselle perheelle neljä euroa, jolla he saivat ostettua ruokaa kolmeksi viikoksi. Perheitä oli yhteensä 6 500. Emme miettineet, millä saamme maksettua luottokorttivelat takaisin. Ajattelimme, että se on sen ajan murhe, autoimme niin paljon kuin pystyimme.
Kankaat olivat alueen ainoat auttajat ensimmäisen kahden viikon aikana, esimerkiksi Sri Lankan hallituksen ihmiset eivät ehtineet apuun aiemmin. Kankaiden kylästä 13 000 ihmistä hukkui ja 40 000 ihmistä jäi kodittomiksi.
– Meillä ei ollut hetkeäkään mikään sankarin mieliala. Lähes jokainen olisi käyttäytynyt siinä tilanteessa täysin samalla tavalla.
Eläkeläisen kuukausiansio kymmenen euroa
Tsunamin jälkeen Kankaat jatkoivat avustamista tavalliseen tapaan. He auttoivat jälleenrakentamisessa ja tukivat joitakin yksittäisiä perheitä, jotka olivat eniten avun tarpeessa. Pariskunnan ajatuksena on aina ollut auttaa niitä, jotka kaikki muut ovat unohtaneet. Mieluiten he keskittyvät projekteihin, joista on hyötyä useammalle ihmiselle.
– Emme yleensä anna ihmisille rahaa, vaan ostamme tarpeita ja autamme kunnostuksessa.
Kankaat ovat uudistaneet lasten vastaanottokeskusta, jossa asuu 150 lasta. He ovat pikkurikollisia, heitteille jätettyjä ja hyväksikäytettyjä lapsia, jotka asuivat keskuksessa kuin vankilassa. Uudistuksen myötä keskus muuttui myös toimintatavoiltaan, nyt ilmapiiri on vapaampi. Kankaat ovat osallistuneet myös vammaisten lasten koulutus- ja terapiakeskuksen rakentamiseen usean vuoden ajan. Keskus valmistui tänä vuonna.
– Vammaiskeskuksen valmistumisen myötä toimintamme palautui alkuperäiseen formaattiin eli ruohonjuuritason toimintaan, Pentti-Oskari Kangas kertoo.
Ruohonjuuritason toimintaan kuuluu muun muassa koulutarvikkeiden, vesitankkien ja silmälasien hankkimista.
– Suomessa ydintyö tulee olemaan edelleen tukijäsenien saaminen hankkeeseen. Nyt tarvitaan niitä, jotka haluavat pienellä rahalla saada aikaan paljon ilman välikäsiä suoraan avun tarvitsijoille. Kymmenen euroa on Sri Lankassa yhden eläkeläisen kuukausiansio. 12 eurolla yksi lapsi pääsee kouluun.
Lisätietoa toiminnasta: herrankukkaro.fi