Naparetkeilijä Kari "Poppis" Suomela teki viime viikolla kahden kaverinsa kanssa historiaa, kun seurue hiihti Merenkurkun yli Vaasasta Ruotsin Uumajaan. Lumipeitteinen jää hiihdettiin, puhtaat jääosuudet luisteltiin, avovedet uitiin ja laivaväylät möyrittiin yli.
– Oletettavasti Suomesta Ruotsiin ei ole kuljettu jäätä pitkin sitten 70-luvun, jolloin alkoi säännöllinen laivaliikenne myös talvikautena pohjoiseen. Siinä mielessä teimme varmaan pientä historiaa, kokenut naparetkeilijä Poppis Suomela kertoo.
Suomelan seurana olivat Jermi Tertsunen, jonka kanssa hän oli aiemmin Pohjoisnavalla, ja Kari Kossila, joka on myös aktiivinen arktinen retkeilijä.
Pitkä päivä jään yli
Miesten matka merenkurkun yli kesti kaksi ja puoli vuorokautta.
Seurue lähti viikko sitten perjantaina liikkeelle Vaasan Raippaluodosta.
– Ensin teimme yhden vuorokauden matkan Raippaluodosta Valassaarten ulkopuolelle, missä yövyimme teltassa jäällä. Alkumatka mentiin hiihtämällä ahkiot perässä. Eteneminen ahkion kanssa ei ole kovin vauhdikasta ja toisaalta on myös vältettävä hikeä, jotta ei tulisi kylmä, Suomela kertoo.
Muutaman tunnin unien jälkeen miehet jatkoivat matkaa lauantaiaamuna kuudelta kohti Ruotsia.
– Merenkurkun ylitys kesti 18 tuntia. Se oli pitkä päivä, mutta suurimman jääosuuden yli oli päästävä saman päivän aikana, koska rikkonaisella ja liikkuvalla jäällä ei olisi ollut riittävän turvallista yöpyä, Suomela kertoo.
– Emme halunneet jäädä yöksi keskelle Merenkurkkua, koska siellä ei ole kiintojäätä, kuten rantojen läheisyydessä.
Toisen yön seurue nukkui jäällä Ruotsin puolella Holmön saarijonon mantereen puolella. Tosiasiassa kolmikko ehti nukkua vain puolitoista tuntia, kunnes matkaa oli taas jatkettava.
– Lähdimme aamulla aikaisin jatkamaan matkaa Uumajan satamakaupunkiin, mistä laiva Suomeen lähti iltapäivällä.
Laivaväylällä vilkas liikenne
Reissu oli ikimuistoinen ja upea.
Noin 75 kilometrin matkalla mielenkiintoisin ja haastavin osuus oli viiden kilometrin matka, johon osui laivaväylän ylitys ja sula avoveden osuus, joka oli ylitettävä uimalla.
Ennen laivaväylän ylitystä retkeilijät pukivat ylleen kuivapuvut.
– Se pitää kuivana, jos putoaa veteen.
Laivaväylälle saavuttaessa viime lauantaina iltapäivällä oli vielä valoisaa. Tuolloin miesten piti päättää, ylittävätkö he väylän vai kääntyvätkö takaisin. He päättivät jatkaa matkaa Ruotsia kohti.
– Laivaväylän leveys ja rikkonaisuus yllätti meidät. Se oli noin 100 metriä leveä ja eteneminen siinä kohtaa on todella hidasta.
– Laivaliikenne väylällä on todella vilkasta ja mekin näimme kymmenkunta laivaa. Ylitystä ennen oli katsottava, että laivaa ei näy horisontissa, jotta ehtii alta pois ennen seuraavaa, Suomela kertoo.
Laivaväylä oli käytännössä jäälauttoja, jäämurskaa ja läälohkareita täynnä. Miehet ylittivät sen osittain konttaamalla ja osittain ryömimällä sekä välillä kainaloita myöden jään ja veden sekamelskassa möyrien.
– Laivaväylän ylityksessä jokainen pitää itse huolta ahkiostaan joko työntämällä sitä edessään tai vetämällä perässään, Suomela kertoo.
Uidessa odotti jään reunaa
Matkan vaikein osuus koitti launtai-iltana kymmeneltä, kun oli jo pilkkopimeää. Tuolloin eteen tuli avovesiosuus, joka piti ylittää uimalla.
– Siinä jouduimme vähän kiertämään, kun etsimme kapeinta avovesiosuutta. Uimme noin 50 metrin matkan. Viimeisen kymmenen metrin ajan toivoi koko ajan, että jään reuna tulisi jo vastaan, Suomela kuvailee.
Uintimatkan jälkeen seurue hiihti vielä kaksi tuntia ennen yöpymispaikkaa. Kolmikko jaksoi fyysisen rasituksen hyvin.
– Tankkasimme välillä ja söimme eväitä. Yllättävän hyvin jaksoimme, mutta olemme kaikki kokeneita retkeilijöitä, Suomela muistuttaa.
Pakkasta viime viikonloppuna oli noin 10 astetta. Yöllä oli kylmempää.
– Meillä oli kaksi todella mahtavaa ulkoilupäivää. Oli aurinkoiset päivät ja hieno keli. Lämpötilakin oli juuri sopiva.
Ei sovi kaikille
Naparetkeilijät saivat ajatuksen Merenkurkun ylityksestä muutama viikko sitten.
– On aika harvinaista nykyään, että Merenkurkku on noin hyvässä jäässä. Olemme hiihtäneet useampana vuonna Oulun edustalla ja olisimme menneet sinne nytkin, jos tämä reissu ei olisi onnistunut. Nyt jäätilanne oli niin hyvä, että matka Ruotsiin onnistui, Suomela kertoo.
Suomela ei suosittele vastaavanlaista retkeä kenelle tahansa.
– Täytyy tietää mitä tekee. Avoveden läheisyys, laivaväylän ylitys ja aktiivinen laivaliikenne tekee tuosta alueesta sellaisen, että sinne ei voi ilman aiempaa kokemusta turvallisesti lähteä.
Turvallisuus etusijalla
Miehet kertoivat retkestään etukäteen omaisilleen. Turvallisuudesta huolehdittiin hyvin.
– Meillä oli naskalit koko ajan kaulassa ja kuivapuvut päällä aina riskialueilla. Varavaatteet oli pakattu kuivina pysyviin pusseihin. Lisäksi meillä oli satelliittipuhelin, jolla olisimme saaneet yhteyttä tarvittaessa, jos tavalliset puhelimet eivät olisi toimineet.
Suomela arvioi, että jään paksuus reitillä vaihteli kahdesta sentistä kolmeenkymmeneen.
– Viiden sentin jää kestää hyvin, mutta kolmessa sentissä jää rupeaa jo notkumaan eikä se välttämättä kestä ihmisen painoa. Silloin oli turvallisempaa hiihtää kuin luistella, jotta paino jakautuu laajemmalle pinnalle.
– Viimeiseen asti yritimme välttää sitä, että tipumme veteen. Mitään vahinkoja ei onneksi sattunut, Suomela sanoo.
Monen mielestä merenkurkun ylitys kuulostaa äärimmäisen pelottavalta ja vaaralliseltakin, mutta Suomelan mukaan heitä ei pelottanut. Jännitystä oli kuitenkin ilmassa.
– On siinä aina jännittävä fiilis, kun on merenjäällä ja avomerta ympärillä. Jäällä oli myös aika navakka tuuli ja kun pimeässä etenee, niin mukava jännitys siinä tulee.