Perhehelvettejä, pettämisiä ja pitkää piinaa – lukijat paljastavat viime kesänä tehdyssä kyselyssä, mitkä syyt johtivat avioeroon sekä sen, oliko päätös oikea.
Studio55.fi kysyi lukijoiltaan, ovatko he harkinneet avioeroa. Vastaajista yli 60 prosenttia oli jo eronnut tai ainakin harkitsi sitä. Erojen taustalta paljastui rankkoja tarinoita helvetillisistä parisuhteista, joten ei ihme, että kukaan ei kirjoittanut katuvansa päätöstään.
Moni kertoi kärvistelleensä onnettomassa liitossa jo kauan ennen ratkaisua – tai harkitsevansa päätöstä kaikesta huolimatta edelleen.
"Ainoa asia, mitä harmittelen avioerossani oli se, että sinnittelin patologisen valehtelijan ja alkoholistin kanssa liian kauan. Halusin uskoa ihmeeseen. Nyt olen kiitollinen sinnittelystäni, sillä opin ainakin tunnistamaan tuollaiset henkilöt jopa 200 metrin etäisyydeltä."
"Erosin 17 aviovuoden jälkeen. Nyt erostani on 30 vuotta, ja olen edelleenkin sitä mieltä, että ero oli elämäni paras päätös ja teko. Olen aina ihaillut vanhoja käsi kädessä kulkevia pareja, mutta itse en siihen taida koskaan päästä."
"Virolaisperäinen nainen narrasi aviomieheni itselleen."
"Ensimmäisestä aviomiehestäni erosin 19 vuotta sitten, kun liittoa oli kestänyt 22 vuotta. Alkoholi ja väheksyvä suhtautuminen minuun sekä lapsiin olivat syynä siihen, etten enää jaksanut. Eräs tammikuun päivä ilmoitin, että nyt riittää. Lähdin pois mukanani vain muutama pieni kassi tavaroitani, ja aloi järjestää uutta elämääni.
Vanhimmat lapset olivat jo omillaan, ja nuorimmainen tuli mukaani, kun asiat järjestyivät. Muutin pois paikkakunnalta. Nyt elämäni on seesteinen ja sitä, mitä kaipasin sen olevankin, uuden rakkaan puolison rinnalla. Minulle ero oli suuri helpotus."
"Sain tietää kaksi vuotta sitten, että mieheni on koko avioliiton ajan ollut kiinnostunut muistakin naisista kuin minusta. Soittaja oli hänen veljensä, jonka vaimo oli myös ollut mieheni listalla. Tällaisia ne äidin vallan alla aikuisikään asuneet miehet ovat, ei voi mitään."
"Avioliitossani ei täyttynyt mikään avioliiton tarkoitus. Mieheni oli alkoholiongelmainen, väkivaltainen ja täysin piittaamaton perheensä hyvinvoinnista ja lapsista. Hän ei viihtynyt kotona, tai jos oli paikalla, tunnelma oli aika kireä ja stressaava, koska hän räyhäsi jokaisesta pikku asiasta ja halusi vain rauhassa katsoa televisiota ja juoda kaljaa. Hän soitti äänekkäästi vihaamaani musiikkia, tai sitten oli puoli päivää kuunneltava jotain sirkkelirääväsuuohjelmaa radiosta.
Sukulaistensa nähden hän halusi mollata minua, vaikka vaatikin aina täysihoitoa itselleen ja sukulaisilleen. Olin kotiäitinä ja masennuin pahasti. Hankin työn ja muutin lasten kanssa maalta kaupunkiin."
"Mies ilmoitti erosta puhelimitse."
"Yhteiselämä oli muodostunut kestämättömäksi 27 aviovuoden jälkeen. Kuten eräs sosiaalialan työntekijä totesi, omaishoitajuus olisi joissakin tapauksissa kiellettävä lailla, sillä siinä voi pahimmillaan kumpikin vammautua. Minä lähdin, ja mies jäi lopultakin ihan onnellisena toteuttamaan omia oivalluksiaan. Nyt kahdeksan vuoden jälkeen kummallakin on varmaan mielenrauhaa ja iloa jokapäiväisessä elämässään."
"Lapsen kuolema synnytyksessä sotki välimme. Mies on lääkäri."
"Mieheni ryyppäsi ja rehenteli. Kestin, vaikka ajattelin eroa. 40-vuotishääpäivänä hän kertoi, että hänellä on jo 30 vuotta ollut kaksi rakastajatarta. Harkitsin eroa vakavasti."
Erota vai ei?
"Olen toista kertaa naimisissa saman puolison kanssa. Olimme erossa 17 vuotta, ja nyt 13 vuotta uudestaan naimisissa. Ihminen ei muutu, ja samat ongelmat vaivaavat kuin edellisenkin avioliiton aikana. Mieheni ei saa mielestään riittävästi huomiota ja käyttäytyy sitten kuin teini-ikäinen. Meillä on kolme lapsenlasta ja yksi tytär. Heille antamani huomio ja apu ovat miehen ajatusmaailmassa häneltä aina pois.
Hän on itsekeskeinen, narsistisia piirteitä omaava, arvosteleva hahmo kodissamme. Meillä on ulkoisesti kaikki hyvin, olemme terveitä, mutta näitä asioita ei mieheni osaa arvostaa. Hän toivoo ja unelmoi jostakin, jota en hänelle anna. Hän on ilmoittanut minulle, ettei hänen tarvitse ajatella muita kuin itseään. Ikävä ajatella, että pitääkö vielä 60-vuotiaanakin lähteä eri teille uutta elämää hakemaan."
"Mieheni oli ollut uskoton kolmen vuoden ajan. Harkinta-ajan jälkeen ei ollut rohkeutta allekirjoittaa lopullista eroa. En ole vakuuttunut vieläkään siitä, pystynkö jatkamaan, vaikka tuosta päätöksestä on jo kaksi vuotta. Asia ja siihen liittyvä ahdistus ja katkeruus ei vain katoa."
"On vaikea löytää positiivista yhteyttä puolisooni. Hän häviää välillä tietokoneen tai alkoholin piiriin. Tuntuu, että olen pelkästään palvelija, siivooja, pyykinpesijä tai vain joku, joka on paikalla. Vielä porskutellaan yhdessä, välillä paremmin, välillä surkeammin. Lapset ovat molemmille tärkeitä ja vielä teinejä."
Juttu on julkaistu alunperin kesäkuussa 2012.
Studio55.fi/ Milja Haaksluoto
Pitääkö uudesta ihastuksesta kertoa kumppanille? Asiantuntija vastaa
Tunnetko vetoa vieraaseen? Näin vältät pettämisen
Vaihdoitko "parempaan"? Sinulla on 70 prosentin riski erota!
Kuvat: Colourbox.com