Suomalaisäiti luotti vaistoonsa, keskosvauva pelastui: "Ajattelin, että käyn vain nopeasti näytillä..."

25-vuotias Triin oli 26. viikolla raskaana, kun hän tunsi alavatsassaan painetta. Hän arveli sen johtuvan virtsatietulehduksesta.

Pelko alkoi kuitenkin kalvaa mieltä.

– Tuli vahvasti sellainen olo, että jokin on pielessä ja että kohta tapahtuu jotain. Intuitio sanoi, että pitäisi mennä varmuuden vuoksi käymään, Triin kertoo MTV Lifestylelle.

Pohti, kannattaako sittenkään

Toisaalta hän mietti, olisiko käynti turha. Hän ei halunnut turhaan vaivata Lastenklinikan päivystyksen väkeä, sillä siellä olisi kuitenkin ruuhkaa.

– Ajattelin, että tämä on varmaan joku itse keksimäni juttu, että vain kuvittelen itselleni näitä oireita, koska stressaan, että jotain tapahtuu.

Hoitajat kehottivat käymään

Aluksi hoitajat tuumasivat puhelimessa, että käynnille ei välttämättä olisi tarvetta, mutta sanoivat sitten, että hän voi kuitenkin tulla.

Triin uskoi, että kyseessä olisi vain pikainen käynti.

– Ajattelin, että käyn vain nopeasti näytillä ja lähden kotiin.

Uhkaava ennenaikainen synnytys

Käväisyksi elokuun viimeisenä päivänä tapahtunut käynti ei jäänyt, sillä tutkittuaan tilannetta lääkäri sanoi, että kohdunkaulankanava oli lähes kokonaan hävinnyt ja että kohdunsuu oli jo alkanut avautua.

Diagnoosiksi tuli uhkaava ennenaikainen synnytys ja Triin siirrettiin osastolle vuodelepoon.

Uutinen pelotti

Tieto siitä, että lapsi saattaisi syntyä ennen aikojaan, tuntui pelottavalta.

– Siinä kävi läpi kaikki mahdolliset tunteet.

Koko ajan Triin toivoi, että lapsi pysyisi vatsassa mahdollisimman kauan.

Pari päivää vuodelevossa

Pari päivää meni rauhallisesti. Sunnuntaina kohdunsuu avautui edelleen, ja supistuksenestolääkitystä ja vuodelepoa jatkettiin, tiistaina Triin heräsikin siihen, että lapsivedet menivät.

Hän ei pelästynyt, sillä hän tiesi lapsiveden uusiutuvan niin kauan kuin istukka toimii. Vauvalla ei olisi hätää.

Tulehduksien ynnä muiden riski tosin hirvitti. Triin tiesi, ettei vauva tulisi pysymään vatsassa loputtomiin, muutamaa viikkoa pidempään.

– Tavallaan toivoi ja yritti pysyä rauhallisena, mutta samalla tiedosti sen, että kohta tapahtuu jotain, nainen muistelee jälkeen päin.

Synnytyssaliin varmuuden vuoksi

Triin siirrettiin varmuuden vuoksi synnytyssaliin ja hänelle aloitettiin suonensisäinen supistuksenestotippa. Hän kertoo saaneensa magnesiumia, joka suojelee vauvaa. Myös antibioottikuuri aloitettiin, varmuuden vuoksi.

Synnytyssalissa tilanne jälleen rauhoittui.

Triin miettii jälkeenpäin, että hän tunsi olonsa turvallisemmaksi synnytyssalissa kuin osastolla, koska salissa kaikki oli lähempänä, jos jotain olisi sattunut.

Synnytyssalista takaisin odottamaan

Keskiviikkoillalla Triin siirrettiin takaisin osastolle. Hän ehti olla siellä vain tunnin, ennen kuin supistuksia alkoi taas tulla kymmenen minuutin välein.

– Ne olivat aika voimakkaita ja pitkäkestoisia.

Lisää odottelua

Odottelu jatkui. Torstainakin tuli vain yksittäisiä supistuksia, ehkä kerran tunnissa.

Triin oli melko varma, että odottelu jatkuisi vieläkin.

– Joskus kahdeksan aikaan illalla sanoin miehelleni, että tuskin tänään tapahtuu mitään.

Odottelu ei haitannut

Odottaminen ei tuntunut hänestä pitkästyttävältä, päinvastoin.

– Aina kun piti odottaa, tuntui hyvältä, koska mitään ei tapahtuisi vielä vähään aikaan.

Supistuksenestotippa lopetettiin

Suonensisäinen supistuksenestotippa oltiin lopetettu torstaiaamulla, sillä sitä sai Triinin mukaan laittaa vain 48 tuntia kerrallaan.

– Siitä tiesi, että yöllä voi tapahtua. Vähän pelotti, mutta illalla olo tuntui kuitenkin rauhalliselta.

Synnytys torstaina

Torstai-iltana 6.9. tilanne muuttui.

Kätilö oli nähnyt käyrällä pari sykkeenlaskua, joten hän tuli lääkärin kanssa varttia vaille kymmenen katsomaan kohdunsuun tilan.

– Siinä lääkäri sanoi, että lapsi syntyy ihan pian ja että koita olla ponnistamatta.

Kolmea vaille kymmenen Triin sai luvan ponnistaa. Hän ponnisti kolmesti ja synnytti pojan muutamaa minuuttia myöhemmin.

Syntyessään vauva päästi pienen itkunparkaisun. Se tuntui Triinistä rauhoittavalta.

Lapsi syntyi raskausviikolla 26+6.

Synnytys yllätti

Synnytyksen ajankohta tuli Triinille yllätyksenä.

– Siinä ei ehtinyt edes ymmärtää, mitä nyt tapahtuu. Oli niin odottamatonta, että lääkäri tuli sanomaan, että nyt pitää synnyttää.

Lapsen puolesta häntä ei niin paljon pelottanut, sillä hän tiesi tämän saaneen kaiken mahdollisen suojan.

– Ajattelin, että nyt on vaan pakko hoitaa tämä, että vauva ei joutuisi olemaan siellä hirveän pitkään, koska niin pienet ei kestä niin kauan.

Häntä oli kauhistuttanut, että hänelle ei oltu ehditty antaa kipulääkkeitä. Toisaalta hänen supistuksensa olivat olleet mietoja eikä hän aina ollut tuntenut niitä.

Vauva hoitajien huomaan

Heti syntymän jälkeen vauva vietiin ensihoitohuoneeseen kahden lastenlääkärin ja yhden hoitajan tutkittavaksi. Tutkimusten jälkeen pienokainen siirrettiin lastenosastolle.

Suurin piirtein puolentoista tunnin kuluttua lastenlääkäri tuli kertomaan vauvan voinnista ja isä päästettiin katsomaan vauvaa. Triin itse oli siihen aluksi liian heikossa kunnossa.

Ensikohtaaminen tuntui syvällä

Ensikohtaaminen vauvan kanssa nosti palan kurkkuun. Äidistä tuntui pahalta nähdä vauva siinä tilassa.

– Ei siinä huoneessa pystynyt olemaan hirveän kauan. Sitä ei jotenkin halunnut ymmärtää koko juttua, Triin muistelee.

Keskonen hoidossa

Keskonen on edelleen hoidossa Lastenklinikalla.

Triin itse pääsi kotiin jo lauantaina 8.9., mutta hän käy sairaalassa päivittäin.

– Käyn kotona vain nukkumassa.

Vauva voi hyvin

Vauva voi olosuhteisiin nähden hyvin.

– Pari päivää oli sellaisia sykkeen romahduksia, mitkä kuulemma kuuluvat asiaan.

Poika on Triinin mukaan kasvanut hyvin.

Nyt Triin kokee jo tietyllä tapaa tottuneensa eikä huoneeseen meneminen enää satu niin paljon.

– Kuitenkin luottaa ihan täysin henkilökuntaan.

Kotiin myöhemmin syksyllä

Triin ei vielä tiedä, milloin pienokainen pääsee kotiin.

– Se riippuu siitä, miten kaikki lähtee sujumaan.

Vielä ei myöskään tiedetä, miksi synnytys käynnistyi ennenaikaisesti. Istukka on lähetetty patologille tutkittavaksi.

Toivoo muiden kuuntelevan vaistoaan

Triin halusi jakaa tarinansa, jotta toiset menisivät ajoissa lääkäriin.

– Mieluummin menee, vaikka ei olisi ihan selkeitä kipuja, koska ikinä ei tiedä, mitä oikeasti on. Jos olisin jättänyt menemättä, kaikki voisi olla ihan toisin.