Leena Kivistö, 69, kiersi Lähi-idässä napatanssijana 1960-luvulla. Vaaroja vaani joka nurkalla. Nuori nainen yritettiin muun muassa ampua ja myrkyttää.
Leena Kivistö jäi omilleen jo 15-vuotiaana ja muutti Ruotsin kautta Lontooseen. Nälkäpalkalla muotitalossa työskennellyt nuori nainen tutustui kiertävään tanssiryhmään ja liittyi mukaan ryhmän mannekiiniksi.
Tanssiryhmän mukana Kivistö päätyi Kairoon, jossa hän näki ensimmäisen kerran itämaista tanssia. Tanssi lumosi nuoren naisen, ja hän päätti opetella itsekin tanssimaan.
Beirutissa tanssitunneilla käytyään Kivistö muutti Teheraniin, jossa hän tanssi jonkin aikaa työkseen. Teheranista Kivistö kutsuttiin Bagdadiin puoleksi vuodeksi. Ura Bagdadissa päättyi kuitenkin jo neljän kuukauden jälkeen.
– Olin juuri esiintynyt, kun ystäväni veti minut äkkiä pöydän alle pakoon luotisadetta. Aseistetut miehet avasivat tulen ja ampuivat hovimestaria, kun tämä kieltäytyi myymästä miehille alkoholia. Ravintola lopetti toimintansa ampumistapauksen jälkeen.
Kuninkaan pöydässä
Kivistö päätti palata Beirutiin. Sieltä hän siirtyi töihin Kuolleenmeren kasinolle.
Työnjohtajana toimi kuningas Husseinin eno. Kivistö pääsi tapaamaan itse kuningasta, kun eräänä päivänä kaikki työntekijät kutsuttiin yhteiselle illalliselle.
– Kuningas saapui hymyillen ja johdatti meidät palatsiin.
Pöytä oli katettu koreaksi. Tarjolla oli muun muassa lammasta, riisiä ja jogurttia. Kivistö istuutui kuninkaan henkivartijan viereen. Ilma oli kuuma ja ilta tuntui sujuvan kuin sumussa.
– Ihmettelin hieman, kun pöydässä ei ollut lainkaan ruokailuvälineitä. Ruokailuvälineiden puuttuessa henkivartija iski yhtäkkiä kätensä lampaaseen ja kiskoi siitä kunnon kimpaleen. Toiseen käteensä hän kahmaisi riisiä. Sitten hän tarjosi ruokaa minulle.
Nuori tanssija yritettiin ampua
Tanssijan elämä Lähi-idässä ei ollut vaaratonta. Sen Kivistö sai huomata Beirutissa, kun hän joutui murhayrityksen kohteeksi.
– Presidentin entinen henkivartija yritti ampua minut vedonlyönnin takia, mutta pääsin onneksi pakenemaan. Myöhemmin hän joutui pyytämään minulta anteeksi.
Kivistön mukaan poliisit pitivät tiukkaa kuria kaupungissa. Tanssijoiden oli määrä olla huoneissaan kello kuuteen mennessä. Miehiä ei huoneisiin saanut tulla. Jos nainen tavattiin miehen seurasta, hän sai varoituksen. Kolmen varoituksen jälkeen seurasi karkotus maasta.
Elämää pelossa
Jordanian pääkaupunkiin Ammaniin muutettuaan Kivistö alkoi pelätä henkensä puolesta. Asuinpaikka ei tuntunut turvalliselta, ja eräänä iltana talonjohtaja koputti Kivistön oveen.
– En uskaltanut avata ovea enkä poistua huoneestani. Myöhemmin tilasin ruokaa huoneeseeni, ja minulle tuotiin kanaa ja riisiä. Syödessäni sitä vatsaani alkoi polttaa yhtäkkiä valtavasti ja luulin kuolevani.
Kivistö soitti aulan vastaanottoon ja pyysi hälyttämään paikalle lääkärin. Tutkittuaan Kivistöä lääkäri antoi tälle lääkettä ja kysyi, oliko hänellä vihamiehiä kaupungissa. Lääkärin mukaan ruoka oli myrkytettyä. Myrkytysyrityksen järkyttämä Kivistö päätti tapauksen jälkeen jättää työsopimuksensa kesken ja tulla hetkeksi Suomeen.
Vesihiihtoa kuumuudessa
Pian tanssijan veri veti taas maailmalle. Tällä kertaa Kivistö suuntasi Punaisenmeren rannalle Jordanian Akabaan, joka sijaitsee aivan Israelin rajalla. Rajan toisella puolella näkyy Eilat.
– Asuin vaatimattomissa olosuhteissa, ja katselin usein Eilatin pilvenpiirtäjiä ja lentokoneita. Oli tuskastuttavan kuuma, ja vietin paljon aikaani rannalla harrastaen vesihiihtoa.
Kuningas Husseinin sisar perheineen asui samassa hotellissa Kivistön kanssa. Kun Kivistö eräänä päivänä vesisukset jalassaan odotti rannalla vakiokuljettajaansa, ajoi kuningas Hussein moottoriveneellään rannan tuntumaan. Hän kysyi halusiko Kivistö kyydin ja heitti köyden veneestään.
Kivistö asui Lähi-idässä aina vuoteen 1967, jolloin käytiin kuuden päivän sota. Tanssija pakeni sotaa, mutta palasi vielä kerran Teheraniin vuonna 1968. Sen jälkeen Kivistö kiersi ympäri Suomea ja Eurooppaa tanssimassa, kunnes hän tuli uskoon vuonna 1971 ja lopetti tanssimisen.
Studio55/Tuuli Lindgren