27-vuotias Kanerva Karpo vastaa puhelimeen kotonaan Huippuvuorilla. Suomalainen ihastui syrjäiseen saaristoon jo ensimmäisellä turistimatkallaan, eikä epäröinyt muuttaa Jäämeren laidalla sijaitsevaan mökkiin, kun tilaisuus siihen sattumalta tarjoutui.
Katso videolta, kuinka upeat näkymät Kanervan ikkunasta avautuvat Huippuvuorilla!
Kanervan työpisteen ikkunasta avautuu maisema, jota hän ei kyllästy ihailemaan nyt, kun kaamoksen säkkipimeys on vaihtunut kevään upeaan valoon.
– Ikkunasta näkyy ihana 180 asteen panoraamamaisema meren yli. Vuonon toisella puolella on vuorijono, jossa on viisi jäätikköä. On absurdia, että tämä on se, mitä näen, kun nostan katseeni töistäni. Se jotenkin tiivistää asumisen täällä. Siinä on hohtoa.
Kaamos on täydellistä pimeyttä
Graafisena suunnittelijana työskentelevä Kanerva muutti Huippuvuorille Pohjoiselle jäämerelle joulukuun alussa. Ensimmäiset kaksi kuukautta kuluivat kaamoksen täydellisessä pimeydessä.
– Kaamos on täällä erilaista kuin Suomessa, missä taivaanrannassa näkyy aina vähän valoa. Täällä taas on niin pimeää, että ainoa mitä näkee, on tähtitaivas ja revontulet. Merta ei näe, mutta sen kuulee. Olin ollut täällä aikaisemminkin ja tiesin, että meitä ympäröivät vuoret, mutta niitäkään ei näkynyt.
Lue myös:
Helmikuussa pimeys alkoi väistyä sinisen hämärän tieltä, ja valon määrä on lisääntynyt nopeasti, Kanerva kertoo. Tällä hetkellä päivän pituus on jo yli 15 tuntia.
– Longyearbyeniin aurinko tuli ensimmäisen kerran näkyviin 8. maaliskuuta. Nyt on niin valoisaa, että yötä ei kohta enää ole. Yötön yö eli keskiyön aurinko tulee tänne jo 19. huhtikuuta.
Kaamoksessa ladataan akkuja
Kaamoksen täydellinen pimeys kestää Huippuvuorilla marraskuun puolesta välistä tammikuun loppuun. Vaikka kaamoksessa on omat haasteensa, on se Kanervan mukaan myös monen paikallisen suosikkiaika vuodesta.
– Kun turisteja on vähän, ihmiset pystyvät keskittymään itseensä ja toisiinsa. Kaamosaikana yhteisöllisyys vahvistuu.
– Toisaalta se vaikuttaa tietysti myös mielialaan ja moni masentuu.
Talvi ilman vettä mökissä jäämeren rannalla
Norjalle kuuluvilla Huippuvuorilla asuu noin yhteensä 2700 ihmistä, heistä suurin osa, yli 2200, suurimmassa taajamassa Longyearbyenissa.
Kanervan ja hänen norjalaisen kämppäkaverinsa koti on kuitenkin sen ulkopuolella.
– Asun mökissä seitsemän kilometrin päässä Longyearbyenistä. Ensimmäinen hankintani olikin elämäni ensimmäinen auto, vuoden -97 Toyota Corolla, koska julkista liikennettä täällä ei ole. Siinä on kasettisoitin ja katolla valonheitin, jolla voi vaikka tarkistaa, näkyykö jääkarhuja.
Vaikka näkymät Kanervan asuttamasta mökistä ovat henkeäsalpaavat, löytyisi asumismukavuudessa muuten parantamisen varaa.
– Asuminen on välillä melko askeettista. Vaikka mökissä on mukavuuksia kuten lattialämmitys, mökkiä ei ole liitetty kunnallisverkkoon. Kaikki käyttövesi täytyy hakea paloasemalta 1000 litran vesitankkiin ja kanistereihin, mikä on aina oma operaationsa etenkin huonossa säässä.
– Lisäksi vesiputket jäätyvät aina, kun pakkasta on enemmän kuin -15, joten olemme olleet ilman suihkua suuren osan talvesta. Onneksi voimme käyttää kaupungissa asuvien kavereiden suihkua. Täällä todella oppii arvostamaan asioita, jotka Suomessa asuessa saattavat tuntua itsestäänselvyyksiltä.
Erikoinen ympäristö, erikoiset ostokset
Kanervan ensimmäinen iso ostos Huippuvuorilla oli auto, mutta pian sen jälkeen ilmeni, että muutakin tarvitaan.
– Yksi ensimmäisistä ostoksistani auton jälkeen oli täysin varusteltu moottorikelkkapuku. Sen kanssa on mukavan lämmintä, kun istuu ulkona tulen ääressä katselemassa revontulia. Ja siinä pysyy lämpimänä vaikka seitsemän tunnin moottorikelkkaretkellä talven kylmyydessä.
Auton ja moottorikelkkapuvun lisäksi tarpeen on ollut kirkasvalolamppu, jonka avulla kahden kuukauden kaamoksesta selvittiin ilman masennusta. Ostoslistalla ovat olleet myös kenkiin laitettavat jääpiikit.
– Nämä nyt käytössä olevat ovat varmaan neljännet. Ainakin siitä huomaa, että täällä on tullut käveltyä, Kanerva nauraa.
Ase aina mukana jääkarhujen varalta
Kanervan kotimökki sijaitsee jäämeren rannalla ja luonto on lähellä, mikä on Kanervalle tärkeää. Toisaalta taajaman ulkopuolella on vaaransa, erityisesti jo mainitut jääkarhut, jotka ovat Huippuvuorilla todellinen uhka.
Siksi muualla kuin Longyearbyenissa liikuttaessa mukana pitääkin aina kantaa asetta.
– Jääkarhujen osalta pitää aina varautua pahimpaan. Koska asun kaupungin ulkopuolella, joudun aina ottamaan mukaan kiväärin ja valopistoolin, kun lähden ulos esimerkiksi koiraa ulkoiluttamaan. Ja kaamoksen aikaan pimeys asettaa omat haasteensa luonnossa liikkumiselle, koska silloin näkee huonommin ympärilleen.
– Ihmiset jättävät yleisesti autojensa ja kotiensa ovet auki sitä varalta, jos joku tarvitsee pakopaikkaa jääkarhulta. Myös julkisten rakennusten ovet pidetään auki jopa yöllä, jotta niihin voi tarvittaessa paeta.
Kanervan mukaan jääkarhut ovat olennainen osa Huippuvuorten maisemaa.
– Kyllä niitä näkee, kun käy kaupungin ulkopuolella. Esimerkiksi veneestä näkee aika hyvin rannalla käveleviä jääkarhuja. Nyt talvella ne ovat kiireisiä, koska ne metsästävät hylkeitä pohjoisessa. Kesällä niitä näkee enemmän.
Sijainti näkyy palveluissa ja hinnoissa
Huippuvuoret on eristäytynyt saariryhmä kaukana mantereesta. Kun asukkaita on vajaat 3000, ovat palvelut ja tarjonta rajoitettua.
– Täällä on ihan tavallista, että otetaan kotimaanlento Norjan Tromssaan ostoksille tai lääkäriin. Myös esimerkiksi leikkaukset tehdään Tromssassa.
Ruokakaupoissa valikoimat ovat kattavat, mutta pitkät kuljetusmatkat näkyvät hinnoissa.
– Hinnat ovat aika järkyttäviä. Vihannekset ja hedelmät ovat todella kalliita.
– Myös maidon kalleus yllätti. Litra maksaa 29,80 Norjan kruunua eli noin 3 euroa. Välillä joku tuote saattaa loppua toimitusvaikeuksien vuoksi, esimerkiksi maito nyt pääsiäisen alla. Kämppis kertoi, että kerran koko kaupungista loppui vessapaperi.
Väkevillä ja oluella kiintiöt, viiniä voi ostaa vapaasti
Yksi Huippuvuorten erikoisuus on alkoholipolitiikka: Väkeviä saa ostaa kaksi litraa ja olutta 24 tölkkiä kuukaudessa. Viinin kulutusta ei sen sijaan ole kiintiöity.
Huippuvuorten oma "Alko" on nimeltään Nordpolet.
– Siellä pitää näyttää alkoholikortti, johon ostokset leimataan ja sillä vahditaan, että kiintiö ei ylity. Turistien täytyy näyttää boarding pass eli lentokoneen tarkistuskortti ostaakseen alkoholia Nordpoletista.
Baareja ja ravintoloita on paljon, koska turisteja on paljon ja enemmistö saaren asukkaista 25-44-vuotiaita.
– Kuten Suomessa, myös täällä tykätään juoda, ja humalaisten kommelluksista saakin usein lukea paikallislehdestä. Muuten täällä ei kovin paljoa tapahdu, esimerkiksi rikollisuus on lähes olematonta.
– Paikalliset käyvät KB:ssa eli Karlsbergerissa. Suosittuja ovat myös Svalbar ja Kroa. Täällä on myös legendaarinen yöklubi Huset, joka tunnetaan paikallisena "lihatiskinä".
Huippuvuorille ei voi vain muuttaa
Huippuvuorille ei synnytä, eikä sinne saa haudata ketään ikiroudan takia. Raskaana olevat matkustavat ennen synnytystä mantereelle, ja myös kuolleet kuljetetaan pois.
Muuttaminen saarille on hankalaa, sillä asuntoja on vähän, ja sellaista on vaikea saada. Kanerva kertoo, että hänelle harvinainen tilaisuus tuli ystävän tarjottua asuntoa.
– Tutustuin Huippuvuorilla asuvaan norjalaiseen veneretkellä viime kesänä. Pidimme yhteyttä Suomeen paluuni jälkeen, ja syksyllä hän kertoi tarvitsevansa kämppiksen. Hän kysyi, miksen toteuttaisi haavettani muuttaa Huippuvuorille.
Lisäksi sääntöjen mukaan saarelle muuttaessa on pystyttävä elättämään itsensä. Kanervan suomalainen työnantaja suhtautui positiivisesti ajatukseen etätyöstä Huippuvuorilla.
– Siitä, että olen nyt täällä, voin kiittää kämppistäni ja pomoani.
Arkinen elämä antaa paljon
Mikä Huippuvuorissa sitten viehättää?
– Tämä paikka on ihan erilainen kuin mikään, missä olen aiemmin ollut. Stressin ja kiireen keskelläkin arkipäivä tuntuu elämykseltä, kun kauppaan ajaessa näkee kaupunkia ympäröivät vuoret, ja kuinka valo jatkuvasti muuttaa maisemaa.
Helsingissä syntynyt ja kasvanut Kanerva on ihastunut myös Longyearbyenin pikkukaupunkimaiseen elämänmenoon.
– Kun kävelee kaupungilla, tapaa koko ajan tuttuja. Olen itse paljasjalkainen helsinkiläinen, enkä ole aiemmin kokenut tällaista pienen yhteisön elämää.
– Jokapäiväinen elämä on täällä hyvin mielenkiintoista. Kävelet rannalla ja kompastut fossiiliin. Ikkunan alla laiduntaa huippuvuorten poroja, ja saatat nähdä mursun lepäilemässä satamassa.
Ja sitten vielä se valo ja ne maisemat:
– Nyt maaliskuussa auringonlasku kestää monta tuntia. Taivas voi olla täysin punainen neljäkin tuntia, ja paranee vielä, kun päästään huhtikuun puolelle, Kanerva kertoo.