Sukusoluja luovutetaan nyt ahkerasti julkisella puolella

Julkisella sektorilla lopetettiin sukusolujen luovutushoidot vuonna 2016, mutta ne aloitettiin uudestaan viime vuoden lopulla. Ennen vuotta 2016 julkisella puolella tehtiin vuosittain vain muutama prosentti kaikista Suomessa sukusoluilla toteutetuista lapsettomuushoidoista.

–  Tänä vuonna sukusolujen luovutusten kokonaismäärä ja niillä toteutettavat lapsettomuushoidot tulevat lisääntymään, Ahinko sanoo.

Julkiselle puolelle on ilmaantunut erityisen paljon munasolujen luovuttajia. Ahingon mukaan siittiöiden luovuttajia on vähemmän, vaikka heistä on suurempi pula.

Myös itselliset naiset ja naisparit pääsivät hiljattain julkisen sektorin lapsettomuushoitojen piiriin, minkä vuoksi siittiöitä tarvitaan hoidoissa enemmän kuin munasoluja.

Ahingon mukaan moni tuore sukusolujen luovuttaja on odottanut nimenomaan julkisen puolen luovutushoitojen alkamista ennen luovuttajaksi ryhtymistä.

–  Sukusoluja halutaan antaa hoitoihin, joihin kaikilla suomalaisilla on tasapuolinen mahdollisuus. Läheskään kaikilla ei ole varaa mennä yksityiselle puolelle.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan viime vuonna munasoluja luovutti 239 ja siittiöitä 139 suomalaista. Luovuttajien määrät pysyivät melko tasaisina viime vuoteen asti.

Siittiöitä hankitaan myös Tanskasta

Vuonna 2007 Suomessa tuli voimaan hedelmöityshoitolaki, joka määräsi, että sukusoluhoitojen seurauksena syntyneellä lapsella on 18 vuotta täytettyään oikeus saada selville luovuttajan henkilöllisyys. Ahingon mukaan tämän jälkeen luovuttajien määrä notkahti nopeasti, mutta muutamassa vuodessa tilanne palautui ennalleen.

Mehiläisen Felicitas-lapsettomuusklinikan naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin Anna-Kaisa Porasen mukaan viime vuonna kaikista Suomessa tehdyistä hedelmöityshoidoista noin viidennes tehtiin luovutetuilla sukusoluilla, mikä oli hieman suurempi osuus kuin toissa vuonna.

–  Luovutetuilla sukusoluilla tehtyjen hoitojen määrää rajoittaa luovutettujen sukusolujen saatavuus. Siittiöille on niin suuri tarve, että Suomessakin moni klinikka joutuu hankkimaan niitä ulkomailta, pääasiallisesti Tanskasta, Poranen kertoo.

Osa luovuttajista ei halua omia lapsia

InOva-klinikan hedelmöityshoitobiologin ja kätilön Pia Allisen mukaan yksityisellä puolella luovutettujen sukusolujen tarve on kasvanut vuosi vuodelta. Allinen uskoo taustalla olevan sen, että lapsia aletaan tehdä entistä myöhemmällä iällä, jolloin omilla soluilla tehdyt hoidot eivät välttämättä tuota toivottua tulosta. Myös itsellisten naisten ja naisparien hoidot ovat lisääntyneet, mikä on lisännyt luovutettujen siittiöiden tarvetta.

Allisen mukaan luovuttajiksi haluavat henkilöt ovat usein kohdanneet lapsettomuutta omassa lähipiirissään. Kaikilla luovuttajilla motiivina on halu auttaa.

Ahingon mukaan luovuttajien joukossa on nähtävissä selkeä uusi trendi, Yhä useampi ei halua omia lapsia, mutta haluaa auttaa muita niiden saamisessa. Monella luovuttajalla kuitenkin on omia lapsia. He kokevat lapset elämänsä tärkeimpänä asiana ja haluavat mahdollistaa saman myös muille.

Tupakointi voi olla este

Julkisella puolella munasolujen luovuttajan tulee olla 20–35-vuotias ja siittiöiden luovuttajan 20–45-vuotias. Yksityisellä puolella ikärajat voivat vaihdella. Luovuttajan tulee olla perusterve, eikä hänellä tai hänen suvussaan saa olla perinnöllisiä sairauksia, kertoo Katja Ahinko.

–  Julkisella puolella edellytämme myös terveitä elämäntapoja kuten tupakoimattomuutta, jolla on selkeä vaikutus sukusolujen laatuun.

Ahingon mukaan kaikille luovuttajille tehdään ensin alkuhaastattelu. Jos selkeitä esteitä ei ilmene, munasolujen luovuttajalta arvioidaan seuraavaksi munasarjojen kapasiteetti.

Siittiöiden luovuttaja puolestaan antaa haastattelun jälkeen ensimmäisen näytteen, josta tehdään koepakastus. Se paljastaa, riittääkö siittiöiden laatu hoitoihin. Ahingon mukaan osa miehistä karsiutuu tässä vaiheessa.Kaikki luovuttajiksi hyväksytyt käyvät läpi myös lahjasoluneuvonnan, johon kuuluu lääketieteellisten asioiden lisäksi myös juridinen ja psykologinen neuvonta.

Anna-Kaisa Poranen Mehiläisestä kertoo, että siittiöiden luovuttaja käy klinikalla antamassa yleensä noin 4–10 näytettä. Munasolujen luovuttajilla hoitoon liittyy itse kotona tehtävä, yleensä noin 10–13 vuorokauden hormonipistoshoito. Pistoshoidon aikana käydään klinikalla ultraäänitutkimuksessa kerran tai kahdesti. Kun munarakkulat ovat kasvaneet riittävän suuriksi, ne kerätään talteen.

–  Osa munasolujen luovuttajista jännittää varsinkin munarakkuloiden keräystä, mutta hoidon jälkeen he ovat lähes poikkeuksetta todenneet sen olleen helpompaa kuin mitä he etukäteen luulivat, Poranen sanoo.