Huhtikuun alussa voimaan astunut uusi laki sukupuoli-identiteetin vahvistamisesta (Translaki) poisti vanhan lain epäkohtia ja kevensi vahvistamisproseduuria. Sukupuoli vahvistetaan nyt hakemuksella. Uutta lakia juhlittiin voittona itsemääräämisoikeudelle.
Oikeudellinen osa sukupuolenkorjauksessa vaikuttaa siis olevan kunnossa. Mutta miten on sen henkinen ja fyysinen ulottuvuus? Oikean sukupuolen nimi passissa ja henkilötunnus ovat vain yksi osa kokonaisuutta.
Varsinaista sukupuolidysforiaa eli sukupuoliristiriitaisuutta ne eivät korjaa. Siihen tarvitaan lääketieteellistä hoitoa.
On täysin ymmärrettävää ja perusteltua, että ainakin osittain peruuttamattomien hoitojen osalta, koskevat ne mitä tahansa, on syytä tehdä perusteelliset tutkimukset, jotta katumisen riski jälkeenpäin minimoidaan. Sukupuolenkorjauksessa näitä ovat osa hormonihoidon tuloksista sekä osa kirurgisista toimenpiteistä.
Suomessa aikuisille eli täysikäisille on kaksi sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikkaa, eli Transpolia, Helsingissä HUSin ja Tampereella Taysin. Ne vastaavat sukupuolen korjauksen lääketieteellisestä tutkimuksesta ja suorittavat sen.
Tärkeää työtä, mutta monen asiakkaan kokemuksen mukaan liian hidasta. Pari vuotta on varovainen keskiarvoarvio, jotta saisi tutkimuspäätöksellä F64.0-diagnoosin (transsukupuolisuus), mikä tarvitaan varsinaisiin korjaushoitoihin.
Kesto on ongelma. Se pakottaa asiakkaat epävarmuuteen – kontrolloimattomuuteen – odotukseen.
”Nyt edelleen odottelen viimeistä loppupalaveria diagnoosin asettamista varten, taustalla nyt noin 2,5 vuotta transpolin asiakkuutta. Koen että hoitoni transpolilla on mennyt suhteellisen sujuvasti, ei ole ollut mitään tyssäyksiä ja olen tavannut ammattilaisia vain vähimmäisen pakollisen määrän, minäkuvani on aina ollut hyvin selkeä ja keskusteluni yhtenäisiä. Ammattilaiset ovat ymmärtäneet minua hyvin ja tapaamiset ovat olleet lyhyitä selkeän yhteisymmärryksen vuoksi, MUTTA SILTI asiakkuuteni on kestänyt sen 2,5 vuotta suoraan vo-aikojen välisten monen kuukauden odotusaikojen vuoksi. Yleisesti tapaamisteni välissä on ollut noin 5kk” – Ata
”Kaksi vuotta myöhemmin olen vieläkin prosessin keskellä. Olen käynyt noin viidellä eri käynnillä transpolilla. Arvioiden mukaan odotusta minkäänlaisten hoitojen aloittamiseen olisi vielä ainakin puolitoista vuotta tai enemmän, sillä jokaisen käynnin välissä on noin puoli vuotta odotusta - ja käyntejä tarvitaan useita. Minulla on vielä lääkärin sekä psykiatrin käynnit edessä. Ei riitä, että yksi asiantunteva lääkäri toteaa tarpeen esimerkiksi hormonihoitojen aloittamiseen, vaan sinut laitetaan todistamaan itsesi uudestaan ja uudestaan cis-sukupuolisille polin työntekijöille. Prosessin aikana tuntuu, kuin mikä tahansa kysymys esimerkiksi henkisestä voinnista saattaa olla ansa, jonka avulla prosessi päästäisiin keskeyttämään. Koko homma tuntuu itsessään vihamieliseltä ja nöyryyttävältä estehyppyradalta” – Vili
MTV Uutiset otti yhteyttä molempiin poliklinikoihin ja tiedustelimme niiden toimintaedellytyksiä. Alla ovat kummankin yksikön ylilääkärien, Taysin Aino Mattilan ja HUSin Katinka Tuiskun vastaukset haastatteluumme.
Juttu jatkuu haastatteluosion jälkeen.
– Miten hyvin ”transpolit” (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikat) toimivat tällä erää? Toimiiko järjestelmä?
Taysin Aino Mattila (AM): Kun nykyinen translaki ja asetus säädettiin, arveltiin maassa olevan 300 transsukupuolista. Silloin arvioitiin, että yksikin tutkimusyksikkö riittäisi, mutta transasetuksella päädyttiin säätämään kahdesta yksiköstä. Kuluneiden 20 vuoden aikana edellä mainittu arvio tutkittavien määrästä on osoittautunut erittäin vahvasti aliarvioiduksi. Tutkittavien määrä on noin 20-kertaistunut asetuksen alkuvuosista, mutta kahden asetuksen mukaisen tutkimusyksikön resurssit eivät ole lisääntyneet vastaavasti. Ainakin aikuisten transpoliklinikoille on muodostunut pitkiä sisäisiä jonoja ja tutkimusjaksot ovat pitkittyneet suhteettomasti.
Husin Katinka Tuisku (KT): Yksikkömme on pyrkinyt vastaamaan viime vuosikymmeninä kasvavaan ja monimuotoistuvaan palvelutarpeseen. Lähetemäärä on viimeisen 15 vuoden aikana 24-kertaistunut. Pystymme palvelemaan yhä suurempaa määrää potilaita, ja käytössämme on aiempaa enemmän tieteellistä tutkimusnäyttöä. Toiminnan keskittyessä kahteen yliopistosairaalaan on pystytty kehittämään palveluita tieteellisen näytön mukaisesti, yhdenvertaisin ja kansallisesti yhtenäisin periaattein. Palveluvalikoiman kattavuus on laajentunut ja omaa laadunseurantatietoa on kertynyt. Sukupuolidysforian yleistyminen väestössä on vaatinut hoitoketjun ulottamista kaikille terveydenhuollon tasoille, joka käytännössä tarkoittaa verkkopohjaista palveluita ja matalan kynnyksen konsultaatioita. Translain poistuminen auttaa kohdentamaan toimintaa lääketieteellisesti ja eettisesti kestävämmin.
Saamamme myönteinen palaute liittyy usein potilaiden kohtaamiseen, ja kielteinen tyypillisesti viiveisiin, joskin päinvastaistakin palautetta joskus on. Ruuhkautumisen näemme itsekin keskeisenä ongelmana. Viiveet voivat liittyä ruuhkautumiseen tai toisinaan potilaan yksilölliseen haastavaan tilanteeseen. Ruuhkautuminen liittyy lähetemäärän kasvuun, kliinisten ongelmien monimuotoistumiseen ja yleiseen terveydenhuollon henkilöstövajeeseen.
Terveydenhuollon yleinen henkilöstövaje heijastuu kahdella tavalla yksikköömme: Ensinnäkin joudumme tutkimusjaksoilla huomioimaan laajemmin muita kliinisiä ongelmia, jotka ovat jääneet hoitamatta oman alueen palveluissa ja kovin huonokuntoisten potilaiden kanssa tutkimusyhteistyö ei onnistu tai vaatii enemmän aikaa. Toiseksi, jos henkilöstöä lähtee meiltä tai jää virkavapaalle, on vaikeaa rekrytoida tilalle uusia. |
Kyseessä on asiakkaiden kannalta siis erittäin haasteellinen ja stressaava yhtälö. Resurssit ovat käytännössä olemattomia.
"Itse pääsin aloittamaan testosteronihoidot 2018 ja elämän laatu on kohonnut merkittävästi. Tuntuu että saan elää elämääni juuri sinä ihmisenä kuka koen olevani, enkä voisi olla kiitollisempi transpolin palveluista. Harmittaa vaan sekä polin, että apua kaipaavien puolesta, että resurssit tällaisten selviytymistarinoiden luomiseen ovat aivan liian vähäiset, jonka takia kaikki osapuolet joutuvat stressaamaan ja kärsimään tarpeettomasti" - transmies, 29 v
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan ongelman taustalla oleva laaja, valtakunnallinen henkilöstöpula on korjattavissa vain pitkän ajan kuluessa.
– Tosin ehkä näiden kyseisten poliklinikoiden toiminnan kannalta on mahdollista saavuttaa etenemistä jo vähän lyhyemmälläkin tähtäimellä, arvioi STM:n johtaja Jaska Siikavirta ja jatkaa,
– Lähtökohta on kuitenkin se, että voimavarojen puute, jos tässä on siitä kyse, ei tee tästä perusoikeuksien toteutumatta jäämisestä millään tavalla hyväksyttävämpää, vaikka perussyyt pystymme aika hyvin ymmärtämään.
Milloin luokitus mielenterveyden häiriöstä muuttuu oikeasti, THL?
Apu olisi monelle sukupuoltaan korjaamaan tarvitsevalle ihmiselle tarpeen, mutta ihmeitä ei ole. Virkakoneisto pyörii omaan tahtiinsa. Näin on myös Terveyden ja hyvinvoinnin Laitoksen (THL) suhteen.
Suomi kuuluu Maailman Terveysjärjestöön (WHO) ja käyttää sen tautiluokitusjärjestelmää ICD-10 terveydenhuollossa. Siinä transsukupuolisuus on mielenterveyden häiriö. Uusi ICD-11, minkä Suomikin on velvoitettu ottamaan käyttöön, on ollut julki 14. helmikuuta.2022 lähtien. THL:n kolmevuotinen käyttöönottohanke sille alkoi tämän vuoden alusta. Missä mennään? Koska se astuu meillä voimaan? Voiko sen osia nopeuttaa?
Näitä olisimme halunneet THL:n suunnasta tiedustella, mutta kaikki hankkeesta tietävät olivat lomalla.
Miksi tiedustella? Siksi, että hankkeessa transsukupuolisuus poistuu mielenterveyden häiriöistä seksuaaliterveyden piiriin. Uusi diagnoosi on gender incongruence eli sukupuolen yhteensopimattomuus.
– Se on auttamattomasti liian myöhään, kun sen piti tapahtua jo ”eilen”, toteaa Trans Ry:n puheenjohtaja Valo Vesikauris.
– Meidän mielestämme on tosi huolestuttavaa, jos menee vielä vuosia, ennen kuin aletaan edes jollain tavalla uudistaa tätä systeemiä, Vesikauris jatkaa.
Hallitusohjelmassa terveydenhuollon menoja ollaan leikkaamassa vuoteen 2027 mennessä 1,4 miljardilla eurolla.