Taipumus viivyttelyyn nähdään usein kielteisessä valossa, vaikka monissa tilanteissa asioiden lykkääminen on jopa hyödyllistä.
Maksamista odottavat laskut pyörivät pöydällä, likaiset tiskit lojuvat lavuaarissa, töihin tai opintoihin liittyvät tehtävätkin pitäisi hoitaa ja kuntokuuri aloittaa.
Lähes kaikki ihmiset viivyttelevät silloin tällöin velvollisuuksiensa hoitamista. Eritoten ikäviltä tai tylsiltä tuntuvia asioita on houkuttelevaa siirtää eteenpäin kuin oikeasti hoitaa pois päiväjärjestyksestä.
Taipumus viivyttelyyn nähdään usein kielteisessä valossa, vaikka monissa tapauksissa asioiden hoitamisen lykkääminen on jopa hyödyllistä, yhdysvaltalainen psykologi ja tutkija Bill Hudenko sanoo Medical News Todaylle.
Hudenkon mukaan viivyttely kertoo kyvystä hyvään ajankäyttöön ja tehtävien priorisointiin. Mukavien asioiden pistäminen etusijalle edistää todennäköisesti mielen hyvinvointia enemmän kuin velvollisuuksien kurinalainen hoitaminen. Sopivissa määrin toteutettuna viivyttely voi siis ruokkia onnellisuutta.
Lue myös: Näistä merkeistä tiedät sisun kääntyneen sinua vastaan – psykologi varoittaa harhaluulosta
Vaikka asioita ei aktiivisesti edistäisi, käsittelee mieli odottavia velvollisuuksia alitajuisesti valmistellen ihmistä tulevaan. Hengähdystauko pakkopullalta tuntuvista tehtävistä voikin antaa virtaa tarttua niihin myöhemmin sekä ruokkia luovuutta tarjoten uutta näkökulmaa työhön ja opiskeluun.
Usein viivyttely kertoo pohjimmiltaan, mikä ihmiselle on oikeasti tärkeää. Lykkäämisen tarjoama pohdiskeluaika saattaa näin ollen auttaa tekemään parempia päätöksiä, kertoo Psychology Today.
Jos jokin asia on jäänyt odottamaan hoitamistaan kovin pitkäksi aikaa, voi viivyttely paljastaa sen olevan suorastaan merkityksetön. Loppujen lopuksi näennäinen aikaansaamattomuus saattaa säästää aikaa ja vaivaa, kun turhaan tehtävään ei tartu.
Lue myös: "Quiet quitting" on noussut työelämän ilmiöksi – tästä on kyse
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
Oletko aina myöhässä? Tämä lista on sinulle:
0:32
Lähteet: Medical News Today, Psychology Today