Sodankylän elokuvafestareilla kumarretaan näyttelijöille

Vanha ja uusi elokuvakulttuuri kulkevat kuitenkin festivaaleilla kitkattomasti rinnakkain. Yleisön ikähaitari on yhtä laaja kuin festivaalin ohjelmistokin.

Lapin karu eksotiikka ja festivaalin kova maine ovat vuosien varrella tuoneet paikalle mm. Samuel Fullerin, Francis Ford Coppolan, Krysztof Kieslowskin ja Milos Formanin. Sodankylässä elokuvaa lähestytään hartaudella ja palolla, muttei ryppyotsaisesti.

Tänä vuonna katse kohdistetaan näyttelijöihin: päävieraiksi on kutsuttu maaliskuussa 1930 Helsingissä syntynyt Taina Elg ja kaksi vuotta nuorempi tukholmalainen Harriet Andersson

Hollywoodin glamouria

Tanssijana uransa aloittanut Taina Elg kiinnostaa suomalaisia tietysti siksi, että hän on ainoa todellinen Hollywood-näyttelijämme.

Elgin uran huippukohta oli George Cukorin ohjaama Tytöt/Les Girls (1956), jossa hänellä oli vastanäyttelijänään itse Gene Kelly. Näyttelijättären teoslistalta löytyy yllätyksiäkin, kuten Kummelin Jackpot vuodelta 2006.

On kiinnostavaa kuulla enemmän Elgin siteistä Suomeen sekä hänen kokemuksistaan tv-sarjoissa ja Broadwaylla. Kuinkahan monta kertaa häntä on jo yritetty saada Sodankylään?

Elgin lisäksi kumarretaan Ingmar Bergmanin luottonäyttelijä Harriet Anderssonille, jota Bergman on kutsunut elokuvatyöskentelyn neroksi.Anderssonin ja Bergmanin yhteistyö alkoi elokuvalla Kesä Monikan kanssa vuonna 1953 ja jatkui aina Bergmanin viimeiseen elokuvaan, vuonna 1982 valmistuneeseen Fannyyn ja Alexanderiin asti.

Anderssonin kanssa on puhuttava myös hieman Jörn Donnerista, jonka kanssa hän seurusteli ja työskenteli 1960-luvulla.

Andersson on näytellyt myös kohuja elokuvillaan ja lausunnoillaan herättäneen tanskalaisen Lars von Trierin ohjauksessa elokuvassa Dogville. Miksi suuret taiteilijat ovat usein niin vaikeita ihmisiä? Ehkäpä Harriet Andersson osaa vastata tähän.

Kauhu keventää

Näyttelijävieraiden lisäksi aion jututtaa Alan Rudolphia, persoonallista ohjaajaa, jonka 1980-luvulla valmistuneet Choose Me ja Amerikkalaisia Pariisissa kolahtivat aikoinaan kovaa.

Rudolphin kohdalla kiinnostaa luonnollisesti myös hänen oppi-isänsä Robert Altman, jonka apulaisohjaajana hän toimi pitkään, mm. maineikkaassa RaymondChandler -filmatisoinnissa Pitkät jäähyväiset (1973). Rudolph ei ole tehnyt yhtään elokuvaa 10 vuoteen. Täytyy selvittää miksi. Sen sijaan hän on kyllä ehtinyt kunnostautua kuvataiteilijana.

Elokuvajuhlat täydentää ja samalla keventää ohjelmistoaan amerikkalaisen kauhukomedian taitajalla Joe Dantella, joka on ohjannut mm. Gremlins-elokuvia, Tappajahai-parodian Piraija ja ihmissusielokuvan Ulvonta. Kauhu ja huumori ovat vaikea yhdistelmä, josta aamukeskustelussa riittää taatusti puitavaa. Mies, joka on nimennyt esikuvakseen Ernst Lubitschin, ei voi olla tylsä.

Sodankylän 27. elokuvajuhlia vietetään 13.–17.6.2012.