Luke Harding: Snowden. Maailman halutuin mies. Like. 2015. 327 s.
Jos Edward Snowden olisi tehnyt paljastuksensa amerikkalaissiirtokuntalaisten sotiessa 1700-luvulla itsenäisyytensä puolesta brittejä vastaan, hän olisi kanonisoitu sankari. Yksi suurista. Hän olisi näet paljastanut siirtokuntalaisten vapautta vastustavien brittien asiakirjoja, ja heidän kieroutensa.
Nyt hän on monen yhdysvaltalaisen mielestä suuri maanpetturi. Suhtautuminen on outo, varsinkin jos samaan hengenvetoon kannattaa amerikkalaisia ideaaleja, kuten kansalaisen yksityisyyden suojaa kaikkialle tunkeutuvaa valtiovaltaa vastaan.
Yhdysvaltojen propagandakoneiston mustamaalaus on toiminut melko tehokkaasti ainakin kotitantereella, joskin Snowdenilla on puolustajansa niin libertaristisessa oikeistossa kuin niissä demokraateissa, joille terrorismilakien sallimat asiat alkoivat ulottua aivan liiana laajalle ihmisten arkeen, lakien ylittämisestä puhumattakaan.
Guardianin toimittajan Luke Hardingin kirja on vetävää luettavaa – ja järkyttävää niille, joille Yhdysvaltojen kaikkialle ja kaikkiin ulottuva vakoilu on yhä yllätys.
Hurraa-isänmaallisesta vapauspatriootiksi
Hän kertoo, miten Washingtonin poliittisia linjoja myötäilevästä nörtistä tulee toisella tavoin patriootti.
Työskennellessään järjestelmävalvojana salamyhkäisessä Kansallisen turvallisuuden virastossa NSA:ssa, Snowden alkaa pohtia, nähtyään ruutunsa kautta kulkevan tiedon, että maan vakoilukoneisto ei urki vain potentiaalisia rikollisia, vaan kaikkia, myös Yhdysvalloissa. Niin ei vain saa tehdä. Se on moraalisesti väärin, Snowden päätyi ajattelemaan.