"Sinä olet tuuli purjeissani ja muste kynässäni" – onko tämä kaikkien aikojen romanttisin kosinta?

Vuonna 2015 Kyle James ja hänen tyttöystävänsä Ashley jättivät työnsä ja ostivat menolipun kotikaupungistaan Denveristä New Yorkin kautta Pariisiin. He viettivät 114 päivää matkaten läpi viidentoista maan ja 38 kaupungin. Tähän päätöksen pariskunnan ajoi kolme vuotta jatkunut seurustelu, joka perustui pitkälti rutiineille. Illat olivat kuluneet sohvalla television äärellä seuraavaa työpäivää miettien.

– Me päätimme riskeerata tulevaisuutemme paremman nykyhetken vuoksi. Se oli paras päätös, jonka olen koskaan tehnyt, Kyle kertoo.

Palattuaan takaisin mies kirjoitti pariskunnan kokemuksista kirjan, jonka omistuskirjoituksen hän omisti rakkaalle puolisolleen. Naiselle, jota ilman koko matkaa ei olisi koskaan tullut.

Minun rakas Ash...

"... ilman sinun tönäisyäsi emme olisi koskaan kaatuneet.

Olet aina unelmoinut maailmalle matkaamisesta. Kun aloimme seurustelemaan, puhuit siitä koko ajan. Kerroit aina, kuinka halusit pois tästä pienestä kylästä, kuinka et olisi millään malttanut odottaa, että pääsisit näkemään maailman erilaisten linssien läpi.

Kun valmistuimme collegesta, halusit juhlia 16 vuotista koulu-uraa matkustelemalla yhdessä. Kerroin sinulle, että elimme elämämme parhaita vuosia, ja meidän tulisi aloitella uraamme. Kerroin sinulle, että meillä ei ollut aikaa tai rahaa matkustaa vielä, ja että meidän tulisi odottaa hetki. Sinä kuuntelit minua.

Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä. 

Me asetuimme Denveriin ja aloitimme töissämme. Sinä täytit nuorten mielet rakkaudella ja kirjaimilla lastentarhanopettajana, minä keräsin rahaa opettamalla lapsille taloudellista lukutaitoa.

Joka uusivuosi kippistimme keskiyöllä samppanjalla ja suutelimme hellästi. Ja aina sinä pyysit minua matkustamaan kanssasi. Pyysit minua viemään sinut Prahan romanttisille kujille ja Thaimaan intiimeille saarille. Pyysit minua viettämään ihmeellisiä auringontäyteisiä iltoja kanssasi Italiassa ja pitkiä päiviä aurinkovarjon alla Kreikan saarilla. Joka vuosi sinä pyysit, ja joka vuosi minä annoin sinulle syyn odottaa. Kerroin sinulle, että tarvitsit lisää työkokemusta. Sinä kuuntelit minua.

Vuoden päästä minulle tarjottiin uutta työtä, unelmien työtä. Kun kerroin sinulle uutiset, oli kuin ilma olisi paennut keuhkoistasi. Näin maailmasi järkyttyvän. Silmäsi alkoivat kiilua ja onnittelit minua hyvästä työstä. Lupasin, että nyt voisimme lähteä lomalle. Mutta me molemmat tiesimme, että vaikka olimme puhuneet asiasta vuosia, se, mistä olit unelmoinut koko elämäsi, oli valunut käsistämme.

Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä. 

Olin ollut vasta muutaman viikon uudessa työssäni kun ymmärsin vihaavani sitä. Se ei ollut työ, jollaiseksi olin sitä luullut. Se sai oloni tuntumaan siltä, kuin olisin hukassa. Olin työskennellyt niin kovaa vuosien ajan päästäkseni tähän pisteeseen, ja nyt minulla ei ollut käsitystäkään siitä, mitä halusin elämältäni. Sinä istutit minut sohvalle, katsoit minua silmiin ja kerroit, että sinulla on loistoidea.

Pelkäsin jättää elämämme Denverissä, mutta saadessani herätä hymyysi joka aamu, se sai minut ymmärtämään, että kaikki päättyisi hyvin. Matkan aikana minun oli vaikea hyväksyä ne monet yöttömät yöt, jotka vietimme hikisessä Toscanassa ja ne väsyttävät rinkkareissut, joihin käytimme päiviä Thaimaassa. Mutta nämä kokemukset ja vaikeudet syvensivät rakkauttamme, sillä saimme kokea ne yhdessä. Meillä oli toisemme. Kun palasimme kotiin, pelkäsin viimeistellä kirjaani matkastamme ja sitä, löytäisinkö julkaisijaa, mutta sinä kannustit minua jatkamaan kirjoittamista.

Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä. 

Ash, sinä olet tuuli purjeissani ja muste kynässäni. Ei ole väliä mihin menen tai mitä teen, ainoa asia mistä olen varma on se, että sinä haluat pysyä rinnallani. Jokainen jyrkänne josta hyppäsin, jokainen mopo jonka kolaroin, jokainen aamu ruokamyrkytyksen kourissa vietetyn yön jälkeen, jokainen Välimeren auringonlasku, halusin sinut viereeni. En halua koskaan lakata löytämästä kanssasi, Ash.

Menetkö kanssani naimisiin?"

Lähde: Cosmopolitan 

***