Suomalaisen jääkiekkoilun laatupelaajatuotanto on elpynyt sitten takavuosien kaikki pelaa -aikojen. Hyvänä esimerkkinä tästä uudesta ajasta käy vaikkapa KHL-seura Jokereiden maalipyssy Eeli Tolvanen. Tolvanen on erityislaatuinen yksilö eikä mikään massapelaaja. Mutta jatkohaasteensa hänelläkin on urallaan.
Joskus 10 vuotta sitten Eeli Tolvasen tapaisella pelaajalla ei olisi ollut asiaa edes SM-liigatasolle. Hänessä olisi nähty vahvuuksien sijaan puutteet. Luultavasti Tolvasen tie olisi tyssännyt siihen, että valmentajat olisivat todenneet hänen kaksinkamppailukykynsä puutteelliseksi. No, toki myös laji on muuttunut noista kahvakiekon ajoista parempaan suuntaan. Nykyään peli kutsuu puoleensa monipuolisemmin erilaisia pelaajatyyppejä.
Tein pistokokeen Tolvasen pakeille. Kävin katsomassa, kun hän pelasi Jokereiden riveissä KHL:n mahtiseura Pietarin SKA:ta vastaan. SKA on huippujoukkue, joka vetää vertoja NHL:n laadukkaimmille ryhmille. Siinä mielessä oli mielenkiintoista katsoa, miten Tolvanen kestää vauhdissa mukana. Ja toki olen jo aiemminkin seurannut Tolvasen otteita suurennuslasilla.
"Eeli Tolvasen pelillinen vahvuus on samalla hänen mahdollinen heikkoutensa pelaajana."
Eeli Tolvasen pelillinen vahvuus on samalla hänen mahdollinen heikkoutensa pelaajana. Kun näin sanoo ja luonnehtii jostakusta joukkuepallopelin pelaajasta, ollaan väistämättä tekemisissä erikoistapauksen kanssa. Normaalin pelaajan tapauksessa vahvuus on vahvuus, ja puutteet puutteita, mutta Tolvasen kaltaisessa pelaajassa nämä kaksi ulottuvuutta kietoutuvat kompleksisesti yhteen.
