Sihvonen: JYPin startti jätti kysymysmerkkejä ilmaan – ”Voi johtua myös HPK:n oudosta pelitavasta”

Käsillä oleva lätkäkausi 2018-2019 on siitä mielenkiintoinen, että Liigassa saa tulikasteen neljä uutta päävalmentajaa, yksi heistä on JYPin Lauri Merikivi. Merikivi asettuu Jyväskylässä melkoiselle jatkumolle, kun hänen edeltäjinään ovat toimineet maineikkaat Risto Dufva, Jyrki Aho ja Marko Virtanen. 

Jos Liigan muut debytoivat päävalmentajat eli Pelicansin Ville Nieminen, Sportin Ari-Pekka Pajuluoma ja Jukureiden Pekka Kangasalusta esittelivät avauksissaan verrattain valmiin pelisapluunan, samaa ei voi sanoa JYPistä ja Merikivestä. 

On erittäin harvinaista, etten saa jonkin joukkueen pelaamisesta käsitystä 60 minuutin aikana. Eikä kyse ole siitä, pelaako joukkue hyvin vai huonosti. Aina saan luonnosteltua jotakin pelitapaan liittyvää, mutta nyt Merikiven JYP teki tässä mielessä harvinaisen poikkeuksen. 

Uutta edellisen päävalmentaja Virtasen aikaan verrattuna oli se, että JYP pelasi vahvaa rotaatio- ja paikanvaihtopeliä hyökkäysalueella, mutta muuta sanottavaa pelaamisesta ei oikein ole. JYP ei hyökännyt nopeasti pystyyn, mutta se ei myöskään rytmittänyt hyökkäyksiään. 

Oikeastaan useampaa samalla tavalla lähtenyttä hyökkäystä ei JYPiltä ilmaantunut silmieni tutkaimiin. Pelistä puuttui kokonaan toisteisuus, mikä on huono merkki. Jäi auki, miten JYP aikoo pelata. Peli oli ikään kuin jätetty kokonaan pelaajien hartioille. Aivan kuin Jyväskylässä olisi vahvan pelitapa-aikakauden jälkeen sahattu kokonaan taktiikkataulut. 

Toisaalta koko peli oli melkoista kaaosta. Missään aiemmassa näkemässäni syksyn ottelussa ei ole pelattu näin lyhyin syöttöketjuin. JYPin puolustukseksi voi sanoa, että myös HPK pelasi todella oudosti, olkoonkin, että JYPiin verrattuna toisteisesti. HPK näyttää hakevan, ihme kyllä, pelitavakseen jotakin sellaista, jota voi luonnehtia köyhän miehen riisutuksi versioksi Mikko Mannerin Kärpät-Kanada-lätkästä. 

Sekavan ottelun voitti lopulta HPK maalein 3-2.