Liigaa on pelattu puolentusinaa ottelua; joitakin alustavia johtopäätöksiä on jo joukkueista tehtävissä.
Joissakin papereissa sarjan kärkeen povatun HIFK:n kausi on lähtenyt todella takkuisesti liikkeelle. CHL-pelien mahalaskua on seurannut lähes katastrofaalinen startti Liigassa. HIFK:n ongelma on tällä hetkellä pelillinen.
HIFK on lähtenyt mukaan siihen suomalaisen jääkiekkoilun trendiin, jossa pelaamista pyritään "nopeuttamaan". Päävalmentaja Ari-Pekka Selin on lähestynyt asiaa yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla, joka metodina näyttää osoittautuvan riittämättömäksi.
HIFK pelaa ikään kuin suomalaisen jääkiekkoilun vanhaa identiteettiä Meidän peliä, mutta ilman tuon pelitavan ytimessä olevia kiekkokontrollia tuottavia tekoja. Pelisapluunasta jäljelle jäävät nopeat ja puolinopeat hyökkäyksensä HIFK toteuttaa ilman uudenlaisia ratkaisumalleja. Pelaaminen on näin muodoin ennalta arvattavaa ja mielikuvituksetonta. HIFK puskee jatkuvasti alivoimaisia hyökkäyksiään liian lyhyin syöttöketjuin.
Huomiota kiinnittää, että Karri Kiven Ilveksen pelillinen ongelma on lähes tismalleen samanlainen kuin HIFK:n ongelma on. Tämä on sikäli yllättävää, että Kivi on tullut jääkiekkoperheessä tutuksi nimenomaan pelin innovatiivisena valmentajana. Kun Ilves ja HIFK ottivat taannoin yhteen Tampereella Hakametsässä, oli joukkueiden kohtaaminen kaikkea muuta kuin nopeaa pelaamista. Siinä hitaat hämäläiset kohtasivat verkkaiset stadilaiset.
Oma lukunsa tällä hetkellä on Jukka Rautakorven Tappara. Sitten voitokkaiden CHL-pelien Tapparan pelaaminen ei ole ottanut edistysaskeleita juuri ollenkaan. Tapparan uudistunut jatkuvan liikkeen jääkiekko on saanut tuta ottelusta toiseen sen, mikä voima Liigassa on vastustajien puolustuspelisapluunoissa.