"Selvisin seitsemästä syövästä!"

Espoolainen Harriet Klar sairastui imurauhassyöpään 13-vuotiaana. Silloin ennuste oli huono, mutta Klar ei kuitenkaan luovuttanut.

– Selvisin siitä ihmeen kaupalla. Olen osasto 10:n kasvatti. Vietin vuoden sairaalassa, ja se oli tosi kova vuosi murrosikäiselle tytölle.

14-vuotiaana imurauhassyöpä uusiutui, mutta Klar selvisi siitäkin. Kovat sädehoidot läpikäynyt nuori nainen sai kuulla 17-vuotiaana, että jos hän saisi lapsen, lapsi olisi todennäköisesti vammainen. 23-vuotiaana hän tuli raskaaksi.

– Lääkärit sanoivat, että jos tulen raskaaksi, minun pitäisi tehdä abortti, mutta minulle syntyi terve poika vuonna 1977.

"Sain myös kolme infarktia"

Vuonna 1991 Klar synnytti toisen terveen pojan, mutta pian onni kääntyi: pikkupojan äidillä alkoi paha syöpäkierre. Klar sairastui ensin kohdunkaulansyöpään. Sitä seurasi munuaisaltaan syöpä, jonka jälkeen hänellä diagnosoitiin kilpirauhassyöpä vuonna 2002.

– Minulta poistettiin toinen munuainen ja toinen virtsatiehye. Syöpien välissä sain myös kolme sydäninfarktia ja aorttaani laitettiin putket.

Seuraava syöpä puhkesi vuonna 2005, mutta se diagnosoitiin vasta seuraavana vuonna. Klaria hoidettiin anemiapotilaana, koska hän oli todella huonovointinen. Internetistä saamansa tiedon perusteella nainen tajusi sairastavansa paksusuolensyöpää.

– Lääkärit totesivat syövän vuoden viiveellä. Se oli ehtinyt jo levitä maksaan, ja minulla oli kolme etäpesäkettä. Ajattelin jo, että nyt kuolla kupsahdan.

Klarin maksasta leikattiin 30 prosenttia pois, ja hän kävi läpi kovat sytostaattihoidot. Lääkärit epäilivät pahinta, mutta syöpä ei taaskaan voittanut sisupussia. Henkiin jääminen oli suorastaan ihme.

– Minulla on suora yhteys yläkertaan, ja tämän lisäksi minulla on monta läheistä ja rakasta ihmistä, jotka ovat tukeneet minua pitkien ja vaikeiden sairauksieni aikana, Klar kertoo syövistä selviytymisen syyksi.

"Ei saa luovuttaa"

Vaikka jokaiseen syöpädiagnoosiin on kuulunut romahtaminen ensijärkytyksen jälkeen, Klar on kerta toisensa jälkeen koonnut itsensä ja päättänyt selviytyä. Nainen uskoo, että syövän voittaminen vaatii tahdonlujuutta, sillä ihmisen psyykkinen ja fyysinen puoli ovat niin sidoksissa toisiinsa.

– Ei saa luovuttaa, niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Minulle on annettu paljon voimaa. Olen ajatellut, ettei ihmiselle anneta enempää kuin mitä hän jaksaa kantaa.

Vastoinkäymisten myötä Klar on oppinut elämään hetken kerrallaan. Ennen vappua hän sai tietää, ettei hänellä ole enää etäpesäkkeitä. Tällä hetkellä kaikki on siis hyvin, mutta seuraava kontrolli on kolmen kuukauden kuluttua.

– Ihmisten täytyisi olla tyytyväisiä jokaiseen päivään, sillä mikään ei ole itsestäänselvyys, Klar muistuttaa.