Hei, nimeni on Neiti Hekuma ja olen seksiholisti.
Olen alkanut ymmärtää, että seksi on minulle kuin viina toipuvalle alkoholistille.
Kestän kyllä pitkiäkin aikoja ilman, joskin olen kenties kärttyisempi kuin suoraan lusikasta nousseena, mutta noin muutoin selviän kyllä ilman petipuuhiakin – tai muita tarvittavia välineitä. Mutta aivan kuten viinatippa alkoholistin suussa herättää kyltymättömän tarpeen saada lisää juotavaa, yksikin seksikerta ja haluan vain lisää, lisää ja lisää.
Tätä jatkuu jonkin aikaa, kunnes ensin tulee kiukuttelu, väsymys ja yleinen ärsytys, mutta sitten alapääni ilmeisesti ymmärtää, ettei lisää heru – pullo on tyhjä niin sanotusti – ja turrun taas sinkkuelämän karuimpaan puoleen.
Ei, minulle sinkkuelämän karuin puoli ei liity mitenkään yllättäviin peniskuviin tai epätoivoisiin vonkauksiin. Päinvastoin, vaikka edellä mainituissakin on tietysti oma surullinen hehkunsa, minulle sinkkuelämän ehdottomasti ankein puoli liittyy seksittömyyteen. Jos vakipanokulho on tyhjä tai siellä olevat yksilöt eivät ole jatkuvasti käytettävissä, ei oikein voi muuta kuin tyytyä osaansa. Mutta helppoa se ei ole.
Silloin voi tietysti tehdä helpommin myös huonoja ratkaisuja ja on äkkiä kierteessä. Antaa ehkä jollekulle nopeammin kuin muutoin antaisi, koska on vain yksinkertaisesti niin hemmetin puutteessa. Jos seksi odotuksista huolimatta on hyvää, siitä sitten seuraa narkkarillekin tyypillistä epätoivoa; mistä saan seuraavan annoksen? Jännää on se, että huonosta seksistä tätä paniikkia ei synny.
Myös parisuhteessa seksiaddiktio aiheuttaa seurauksia. Jos kumppani ei ole yhtä seksin perään, voi hän lakata antamasta kokonaan huomattuaan, että yhden kerran annettuaan vonkaus jatkuu päivä toisensa perään. Tästäkin minulla on kokemusta.