Tökkiikö parisuhde? Älä sulje pois vaihtoehtoja.
Olen jo pitkään miettinyt, kuinka jotkut ihmiset lipuvat järjestelmällisesti suhteesta toiseen tai jämähtävät siihen yhteen huonoon suhteeseen. Parisuhdepakko, josta seksuaaliterapeutti Sari Eronenkin puhui MTV Lifestylen haastattelussa, on käsite, jota en suostu ymmärtämään. Onko sinkkuelämä oikeasti pahempi kuin p*ska suhde?
Okei, onhan se hanurista, kun kirjoittaessasi ystäväporukan kanssa onnittelukorttia vastasyntyneelle vauvalle muut allekirjoittavat kortin puolisonsa kanssa, ja kaikkien "Marja & Pekka" - ja "Taina & Seppo" -tekstien joukkoon joudut itse kirjoittamaan "Neiti Hekuma & lapsi/koira/hamsteri/jukkapalmu". Mutta mitä sitten?
Sinulla on esimerkiksi jotain, mitä ystävilläsi ei ole: tietoa. Ristiäisissäkin kaverisi hilautuvat viereesi ja jokainen heidän parisuhteileva solunsa huutaa juoruja. Jos et pysty kertomaan, milloin olet viimeksi harrastanut villiä sinkkuseksiä (mieluiten jonkun julkisuuden henkilön tai tuttavapiiriin kuuluvan varatun miehen kanssa, josta 'ei ikinä uskoisi'), kuuluvat heidän pettymyksen huokaisunsa aviomiesten korviin asti. Parisuhteessa olevat janoavat juoruja, joilla tyydyttää tylsä arki. Jos villejä yhden illan juttuja ei ole ollut jaettavaksi asti, kuuliainen sinkkukaveri muistaa toki kertoa, että kyllä, viime kerrasta on jo aikaa, ja kyllä, toivoisin jo löytäväni Sen Oikean. Tämä saa parisuhteessa elävän ystävän tuntemaan, että hänellä on sittenkin jotain tavoittelemisen arvoista. Vaan onko sittenkään?
Parisuhteeseen ei pitäisi jäädä väkisin jumiin. Jos elämäsi jännittävin hetki on se, kun sinkku-Lissu kertoo yöstään naapurin varatun Eskon kanssa, kannattaa Lissun elämän sijaan tarkastella omaansa. Elätkö varmasti elämää, josta aina haaveilit? Onko elämä kuolettavan tylsää, mutta kuitenkin tyydyttävää? Voisitko tehdä siitä parempaa? Onko kumppanisikin valmis siihen? Oletko vain tylsistynyt – vai oletko yksinkertaisesti lakannut rakastamasta sitä ihmistä, joka vielä vuosi sitten tuntui maailman parhaalta jutulta?
On ehkä vaikea tunnistaa eroa arkistuneessa parisuhteessa, jonka eteen kannattaa nähdä vaivaa ja, jonka liekit voi vielä puhaltaa uuteen paloon, sekä suhteessa, jossa ei yhtäkkiä olekaan enää mitään taistelemisen arvoista – vain kaksi erilleen kasvanutta ihmistä, jotka ovat toistensa kanssa vain pinttyneen tavan vuoksi. Siksi eropäätöstä ei tietenkään saa tehdä heppoisin perustein, mutta päätöstä ei myöskään pidä pelätä. Ja joskus suhteessa on voinut olla paljon pielessä jo alusta asti, sitä ei vain ole haluttu myöntää – koska on vaan pakko seurustella, oli se vastapuoli kuka hyvänsä.
