Savonlinnan oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Silvasti on tyytyväinen mies. Kuuden vuoden kausi juhlien sisältöpomona on päättymässä. Ensi kesän ohjelmisto on vielä hänen vastuullaan ja lopetus on hieno. Ehkäpä maailman arvostetuin oopperatalo, Milanon La Scala vierailee heinäkuussa 2019.
Tämä kesä mennään perinteisellä ohjelmistolla ja yhä Silvastin rakastamalla heavyrockilla.
– Voisihan sitä huonomminkin lopettaa, myhäilee Jorma Silvasti La Scalan äärellä.
Aika vaatimattomasti lausuttu.
– No tämä on sitä savolaista vaatimattomuutta, nauraa Savonlinnasta kotoisin oleva Silvasti.
La Scalan vierailu vaatii poikkeuksellisen tuen, suurin tulee Jane ja Aatos Erkon säätiöltä - miljoona euroa. Italiasta saapuu 230 henkilöä sekä muutamakin rekka lavasteita. Teos on Verdin Rosvot, ensi kertaa Savonlinnassa.
– Kyllähän tämä kertoo siitä, mikä on näiden oopperajuhlien asema oopperan globaalilla kartalla. Nyt La Scala ja aiemmin Covent Garden, Bolshoi, Semper Ooppera Dresdenistä – nämä kaikki tulevat mielellään tänne. Mikään ei voi lämmittää enempää savonlinnalaisia ja meitä oopperajuhlien järjestäjiä.
Saimaan pinnalla pitää uskollinen yleisö
Silvasti muistuttaa heti perään, että oopperajuhlien selkäranka ovat tavalliset pääsylipun ostavat oopperan ystävät meiltä ja maailmalta.
– Joskus kuulee käsityksiä, että firmat pitävät meitä Saimaan pinnalla, mutta se on uskollinen yleisö. Heidän ostamansa liput kattavat 90 prosenttia myynnistä.
Tämä vuosi mennään klassisella ohjelmistolla, johon Silvasti naurahtaa, että ”eihän siihen taiteellista johtajaa juuri tarvita”. Otetaan ensyklopedia, hyvät laulajat ja lyödään ohjelma kasaan.
Mitä oopperalaulajana tunnettu Jorma Silvasti aikoo nyt tehdä, kun kuuden vuoden rupeama tulee pian täyteen?
Elämä on ooppera ja toisin päin
– Kyllä minulla tulee täällä 45 vuotta täyteen. Aloitin kuorossa 1975, välillä olin tekniikassa ja värjäämässä Don Carloksen pukuja. Nyt tämä ympyrä sulkeutuu hienosti, kun olen saanut olla viimeiset kuusi vuotta taiteellisena johtajana oopperajuhlien ja savonlinnalaisten hyväksi. Olen hyvin kiitollinen näistä vuosista.
– 60 vuotta tulee mittariin ensi vuonna ja elämä on nyt avoin. Oopperalaulajaksi takaisin? Taitaa vaatia liian kovan harjoittelun.
Klassikkokesä 2018 tarkoittaa muiden muassa Verdin Otelloa, Puccinin Toscaa sekä Tsaikovskin Patarouvaa. Jotain ”uutta” kuitenkin, koska Patarouvaa ei ole koskaan ennen esitetty Savonlinnassa.
Tangonkuningas nyt oopperan huipulla
19-vuotiaana tangokuninkaana 1992 julkisuuteen noussut Mika Pohjonen on nyt oopperamme huippua. Mies istuu maskissa ja muuntuu maagisesti tuijottavaksi uhkapeluriksi.
Hän on Herman, Patarouvan päähenkilö. Edessä on iso ilta, Pohjosen ensimmäinen päärooli Savonlinnassa.
– Linnan näyttämöllä olemme harjoitelleet vain kuukauden yhdessä. Täällä aikataulu on aina tiukka, kun monta teosta asetellaan näyttämölle.
Taustalla ovat tietysti kuukausien lauluharjoitukset – venäjäksi.
– Onhan tämä suuri rooli. Paljon laulettavaa ja Herman on näyttämökuvissa usein silloinkin, kun en laula.
Tenori Pohjonen on hätkähdyttävän tyyni. Teemme haastattelua maskin jälkeen puoli tuntia ennen ensi-iltaa. Vilkaisen kelloa. Pitäisikö jo lopettaa, että mies ehtii rauhassa lavalle. Kun osaa, ei hermoile.
Sieltä mistä aita on korkein
Hän kertoo rakastavansa isoja klassisia teoksia modernia uutta oopperaa enemmän. Ja mitä vaativampaa, sen mielenkiintoisempaa.
– Kyllä. En olisi laulamassa tätä roolia, jos tämä olisi ihan helppo ja aita olisi matalin.
Vaikka Patarouvassa on kaikki perinteisen oopperan elkeet: juonittelua, petollisuutta ja turmiota, se on silti myös valoisa ja runsas teos.
– Eihän tässä Hermanille hyvin käy. Draamaa riittää, mutta samalla vastapainoksi on hyvin kauniita ja romanttisia kohtauksia, kuvailee ”Herman” Pohjonen.
Patarouvaa voikin suositella heille, jotka pitävät oopperaa vaikeana. Linna on lavastettu 1700-luvun lopun Pietarin hoviksi. Isoja kohtauksia, värikylläistä puvustusta.
Ja kuoro! Sen mahtipontista ja samalla kaunista laulua kuuntelee välillä tukka suorana. Tsaikovskin teemoissa kuuluu ilmiselvästi viihdemusiikin harmonioita.
Vieläkö linnassa soi rock?
Niin, se populaarimusiikki, Silvastin spesiaali. 1970-luvun old school-rockin äärellä kasvanut taidelaulaja pisti miltei ranttaliksi ja aloitti oopperajuhlilla rockkonsertit. Nightwish, Amorphis, Lovea linnassa ja tänä kesänä Children of Bodom.
– Onhan tätä hämmästelty hyvässä ja pahassa. Minä pidän rockmusiikista ja jos nyt tässä saan vielä MTV:lle asiaa selvittää.
– Rock-konsertteja on järjestetty aina sunnuntaisin, jolloin oopperan esittäminen on liian kallista. Miksi seisottaa linnaa tyhjänä, kun yleisöä on tullut hyvin. Ja kyllä kaikkien on hyvä muistaa, että kesällä Savonlinnassa on muutakin kansaa kuin vain oopperajuhlien vieraat.
Silvastin seuraajaksi astuu syksyllä 2019 vasta 32-vuotias kapellimestari Ville Matvejeff.
– Ville päättää sitten ihan itse, soiko täällä rock.
Juttua muokattu 19.7.: Tarkennettu Matvejeffin aloitusaikaa.