Vain joka seitsemäs kunnan- ja kaupunginjohtaja asuu vakituisesti muualla kuin johtamassaan kunnassa, kertoo Savon Sanomat. Lehti sai selville 289 kunnanjohtajan kotikunnan, ja näistä 86 prosenttia asuu työnantajakunnassaan.
Ulkopaikkakuntalaisten johtamia kuntia löytyi selvityksessä 41, ja nämä ovat pääsääntöisesti pieniä, alle 10 000 asukkaan kuntia.
Vain 17 500 asukkaan Kempele ja noin 21 000 asukkaan Kurikka ja Mäntsälä ovat suurempia. Joukkoon lukeutuu myös 200 000 asukkaan Oulu, jonka tuore kaupunginjohtaja Päivi Laajala on tosin ilmoittanut muuttavansa kaupunkiin.
Kunnallispolitiikan professori Arto Haveri Tampereen yliopistosta sanoo, että kuntajohtajan pääsääntöisesti edellytetään asuvan siinä kunnassa, jota hän johtaa.
– Mutta tilanne on käsittääkseni jonkin verran muuttunut, koska parikymmentä vuotta sitten toisenlainen tilanne ei tullut kysymykseenkään, hän sanoo Savon Sanomien haastattelussa.
Alle 40-vuotiaisiin kuntajohtajiin pureutuneessa tutkimuksessa nousi esiin toimitusjohtajamainen ote, jossa kuntajohtajuus nähdään yhä enemmän työnä töiden joukossa. Perinteistä kyläpäällikön viittaa sovitetaan yhä useammin poliittisten johtajien harteille.
Professori arvioi, että kunnallisverojen maksaminen voi osaltaan lisätä painetta muuttaa työssäkäyntipaikkakunnalle, mutta se ei ole kysymyksen ydin.
– Poliittiset päättäjät ja kuntalaisetkin katsovat edelleen, että asuminen kunnassa on sitoutumisen ja uskottavuuden merkki kuntajohtajalle. Jos kunnanjohtaja ei halua muuttaa paikkakunnalle, hänen ei katsota olevan tehtävän kanssa tosissaan. Hän on kunnan keulakuva ja merkkihenkilö ja etenkin pienissä ja isommissakin kunnissa paikallinen julkkis, Haveri sanoo.