Vainoaminen alkaa useimmiten eron jälkeen ja voi olla hengenvaarallista.
Pelkoa tai ahdistusta kohteessaan aiheuttava toistuva uhkailu, seuraaminen, tarkkailu tai yhteyden ottaminen on vuodesta 2014 lähtien määritelty Suomen laissa rangaistavaksi rikokseksi, vainoamiseksi.
– Vainoaminen voi olla hienovaraista ja hyvin vaikeasti tunnistettavaa, mutta äärimmillään henkeä uhkaavaa väkivaltaa, eron jälkeiseen vainoon keskittyvän VARJO-hankkeen hankevastaava Jaana Kinnunen sanoo.
Nykyään vainotaan yhä enemmän myös digitaalisesti.
– Välttämättä vainoaja ei olekaan koko ajan fyysisesti perässä, vaan kerää tietoja toisen elämästä seuraamalla ja lähestymällä sosiaalisessa mediassa sekä käyttämällä seurantalaitteita tai vakoiluohjelmia sähköpostien tarkkailuun.
Tyypillisin alkutilanne vainoamiselle on ero parisuhteesta. Pelkkä ero sinällään johtaa harvoin vainoamiseen, vaan sitä on yleensä jo edeltänyt tiukka kontrolli tai alistaminen ja mahdollisesti myös fyysinen väkivalta.
– Se tekeekin siitä vainotulle aika hankalaa ja toivotonta, että kun uskaltaa lähteä jo ennestään vaikeasta ja pelottavasta tilanteesta, niin se tilanne ei päätykään eroon, Kinnunen kuvailee.
