Rauman Lukko isännöi tänään jääkiekon SM-liigassa kiihkeässä Satakunnan paikalliskamppailussa Porin Ässiä.
Lukon ja Ässien välisissä Satakunnan herruuspeleissä tunne tapaa roihuta. Otteluita on tällä kaudella leimannut se, että niissä useammin mennään eikä meinata: peliä käännetään hurmostilassa nopeasti päästä päähän.
Satakunnan väännöissä tavataan heittää paljon päätykiekkoja, ja niistä kamppaillaan lujaa laitojen lähellä. Nähdään taklauksia ja ryminää. Syntyy paljon ahtaan tilan yksi vastaan yksi -taisteluita, joten kamppailuvalmius korostuu.
Lukolla on kolmisen senttiä ja kiloa Ässiä kookkaampi joukkue (keskiarvot 185 cm vs 182 cm; 88 kg vs 85 kg). Tämä antaa fyysiseen vääntöön paperilla edun, vaikka yksittäisten pelaajien kamppailutaidot ja -oveluus tekevätkin vertailusta aina moniulotteisemman.
Ässien puolesta puhuu hyökkäyspelaamisen rakenne, joka kantaa joukkuetta Lukkoa paremmin. Ässät rytmittää peliä Lukkoa enemmän, ja porilaisilla viivelähtökin on yksi optio, kun suoran käännön paikkaa ei ole tarjolla.
Porilaiset pyrkivät lisäksi hyökkäämään nopeammissakin käännöissä tiiviimmällä viisikolla. Syöttövaihtoehdot ovat lähempänä, helpommin pelattavissa.
Lukolla puolustajat ja hyökkääjät ovat sen sijaan korosteisesti eri yksiköitä. Puolustajat ovat avausten hetkinä alhaalla, hyökkääjät kaukana ylhäällä: raumalaiset hakevat vanhan koulukunnan tyyliin hyökkääjille säännöllisesti pitkiä pystysyöttöjä.
Lukko ikään kuin haluaa ohittaa kiekollisena keskialueen pelaamisen vaiheen: puolustajat avaavat peliä omasta päästä hyökkääjille usein hyökkäyssinisen tuntumaan seisoville jaloille. Hyökkääjät joutuvat kiekon saadessaan polkemaan vauhtia paikaltaan, mikä helpottaa vastustajan puolustuksen väliin tulemista.