Pitkää vankeustuomiota istuva Sanna (nimi muutettu) surmasi miehensä ja lastensa isän. Pariskunnalla oli useita yhteisiä lapsia ja eniten Sanna katuu sitä, että teollaan hän vei lapsiltaan sekä isän että äidin.
– En surkuttele omaa kohtaloani, mutta eniten tässä ovat kärsineet nimenomaan lapset. Lapset menettivät molemmat vanhempansa, oman kodin, kaiken. Niitä asioita kukaan ei koskaan pysty korvaamaan heille, menetettyjä vuosia, Sanna kertoo Rikospaikan haastattelussa avovankilan neuvotteluhuoneessa.
Sanna ei esiinny jutussa omalla nimellään ja kuvallaan turvallisuussyistä. Henkirikos oli Sannan mukaan onnettomien sattumien summa.
Henkirikos tapahtui julkisella paikalla ulkona. Lapset olivat kotona ja Sanna oli kaksin miehensä kanssa menossa vuokraamaan elokuvia. Oli pariskunnan 12-vuotiskihlapäivä.
Ei tiennyt aseen olevan ladattu
Tilanne on yhä sekava Sannan mielessä.
– Ase laukesi, kun yritin irrottaa siitä lipasta. En tiennyt, että ase oli ladattu. Se oli kuin hidastetussa filmissä.
– Olen koko tuomioni ajan miettinyt, mitä olisin voinut tehdä toisin. Joka tapauksessa olisi lähtenyt joko todella paljon ihmisiä tai jompikumpi meistä. Se on itsestäänselvyys, Sanna kertoo.
Mies ei kuollut heti tai kaatunut edes maahan. Sen takia Sanna ei ymmärtänyt, että luoti oli osunut kuolettavasti mieheen.
– Muistan, että hän hapuili toisella kädellä hupparin taskua ja sanoi, että nyt huora kuolet. Lähdin silloin pakoon. Se oli viimeinen kerta, kun me näimme, Sanna muistelee.
Miehen kuolema selvisi Sannalle vasta seuraavana päivänä.
Vankilassa on vain nimi paperilla
Ennen tekoaan Sanna oli joutunut miehensä yli 10 vuotta jatkuneen vakavan väkivallan kohteeksi. Sanna oli lähtenytkin kotoa useamman kerran väkivallan takia, mutta palannut aina takaisin.
– En vihannut miestäni. Hän oli minulle kaikki kaikessa. Oli paljon pahaa, mutta oli paljon hyvääkin.
Teostaan ja tuomiostaan huolimatta Sanna on saanut säilytettyä välit lapsiinsa. Äitinä oleminen vankilassa on kuitenkin vaikeaa.
