Ala-asteen opettaja ja vuoden luokanopettajaksi vuonna 2016 valittu Maarit Korhonen opettaa parhaillaan nelosluokkalaisia Turussa. Hän kertoo, että monissa kouluissa yleistynyt sanallinen todistus on herättänyt runsaasti keskustelua opettajapiireissä.
Viime syksyn jälkeen moni alakoulu on hylännyt perinteisen numerotodistuksen ja ottanut sen tilalle sanallisen todistuksen.
– Kyllä minäkin aluksi hieman nikottelin, kun alettiin puhua tästä sanallisesta todistuksesta, mutta nyt olen kyllä ehdottomasti sen kannalla, Korhonen sanoo.
Turussa nelosluokkalaisille ei siis anneta vielä numerotodistusta, vaan todistuksessa on valmiita lauseita ja ruudukko, josta opettaja rastii sopivan vaihtoehdon.
Todistuksessa voi esimerkiksi lukea: osaat kirjoittaa monipuolisesti lauseita ja hallitset hyvin pilkun käytön. Tämän perässä on ruudukko, josta opettaja rastii sopivan vaihtoehdon: tuetusti, vaihtelevasti, hyvin tai erinomaisesti,
Tämän lisäksi opettaja voi lisätä muutaman oman lauseen.
"Numero leimaa eikä kerro, missä pitäisi parantaa"
– Mielestäni kutosluokkaan asti voitaisiin mennä ilman numeroita. Toki kokeista annetaan numeroita, mutta sanallinen todistus on niin paljon monipuolisempi.
Korhonen viittaa siihen, että numero todistuksessa voi olla lapselle hyvin leimallinen eikä se selitä, missä olisi parantamista.
– Kun läiskäisee todistukseen vitosen, niin siitä iloisesta neljäsluokkalaisesta tulee murjottava viitosluokkalainen. Vaikutus on niin iso. Me tapamme oppimisen ilon, Korhonen jatkaa.
Pelätään, että todistukseen pitää laittaa vain positiivista
Kyseessä on iso muutos. Numerotodistus on ollut viimeiset kymmenet vuodet se yleisin arviointimuoto. Sen katoaminen on herättänyt etenkin lasten vanhemmissa, mutta myös osassa opettajia, huolta ja paheksuntaa.
Tyypillinen pelko on, että sanalliseen todistukseen laitetaan vaan pelkkää positiivista.
– Se on aivan väärä tulkinta. Totta kai opettaja antaa hyvää ja huonoa palautetta, mutta huono palaute on huomattavasti helpompi sanoittaa kuin annettu vitonen.
Korhosta harmittaa, miten huonosti opettajia on ohjeistettu sanalliseen arvioon siirtymisestä. Hän olisi kaivannut kunnollisia valtakunnallisia ohjeita.
Kunnat voivat päättää itse, annetaanko kouluissa numero- vai sanallinen todistus. Ainoa poikkeus on se, että vuosiluokilla 8 ja 9 on annettava numerotodistus.
– Se on ihan älytöntä, että jokainen kunta tekee oman todistuksen. Jos numerotkin ovat valtakunnallisia, niin sanallisenkin todistuksen pitäisi olla valtakunnallinen niin, että joka aineesta on kaksi yhteneväistä arviointilausetta ja sen lisäksi koulu saisi lisätä siihen pari omaa lausetta.
Miten ottaa huomioon lapsen kotiolot ja kasvatus?
Ylä-asteikäisiä opettava nainen halusi kommentoida kokemuksiaan MTV Uutisille nimettömänä. Hänen mielestään olisi syvällisen keskustelun paikka siinä, mitä todistuksessa todella arvioidaan.
– Sen lisäksi, että puhumme siitä, miten arvioidaan, pitäisi myllätä ajatusta, mitä me lopulta arvioimme ja kuinka pystyisimme jättämään lapsen kotiolot ja kasvatuksen sivuun arvioinnista.
Lapset eivät ole voineet vaikuttaa kotikasvatukseen tai sen puutteeseen.
– Kuitenkin on ihan selvää, että oppilaat on varustettu monenlaisilla opiskelutaidoilla riippuen paljon kodeista. Tämä ajatus puoltaa minusta sanallista arviota todistuksessa. Ei olisi niitä "kutosen oppilaita" ja "kympin tyttöjä".
Yläasteen opettaja myös muistuttaa, että hänen kokemansa mukaan olisi tärkeää jatkuvasti avata arviointia oppilaille.
– Monella lapsella tai nuorella on käsitys, että he ovat tuomittuja johonkin tiettyyn huonoon numeroon, eivätkä voi koskaan saada parempaa. Opettajan pitäisi pystyä kertomaan konkreettisia tekoja, kuinka arvosanaa voisi nostaa.