Adel Eid ei osannut arvata, mitä elämä heitti hänen eteensä kaksitoista vuotta sitten. Helsinkiläinen Eid sai seitsemännen divisioonan ottelussa vakavan päävamman, joka muutti hänen elämänsä.
Hänellä oli vuodelta 2005 tilillään kaksi liigapeliä HJK:ssa, kaksi poikien maaottelua ja roppakaupalla pelejä eri divisioonatasoilla. Viime vuonna Eid debytoi Suomen CP-vammajoukkueessa. Joukkueen pelaajilla on CP-vamma, aivovamma tai aivoverenkiertohäiriö. Eid suhtautuu pelaamiseen ilolla, ja jo ensimmäinen maajoukkuepeli CP-vammajoukkueessa tuotti kaksi maalia.
– Tein toisen niistä päälläni. En ole huolissani mahdollisesta uudesta iskusta, varon ja ennakoin silti tilanteita eri tavalla kuin aiemmin, 40-vuotias Eid kertoo STT:n haastattelussa.
Mutta palataan ajassa 12 vuotta taaksepäin. Eid pelasi alasarjaa helsinkiläisen PPJ:n riveissä ja toimi myös seuran osa-aikaisena junioripäällikkönä. Hän muistaa pelissä saamansa tällin hyvin.
– Vastustajan otsa osui ohimooni pääpallotilanteessa, ja menetin tajuntani. Seuraavat muistikuvani ovat kentän laidalta, oloni tuntui silloin normaalilta, Eid muistelee.
Pelin jälkeen Eidin valmentaja kyyditsi hänet kotiin. Samalla paikalle saapui hänen silloinen puolisonsa.
– Aloin oksentaa. Puolisoni soitti hätäkeskukseen, josta kehotettiin hakeutumaan päivystykseen.
Sairaalassa Eid oksensi jälleen. Pikaisten tutkimusten jälkeen hänet siirrettiin kiireesti Töölön sairaalaan.
– Olin tajuton. Minulla todettiin kallonmurtuma sekä massiivinen aivoverenvuoto, ja minut vietiin hätäleikkaukseen.
Lääkärien ennuste tulevasta oli synkkä. Jos Eid selviäisi elossa, häntä odottaisi mitä todennäköisimmin halvaantuminen tai ainakin paha vammautuminen.
Hyvä kunto auttoi kuntoutumisessa
Eid oli nukutettuna kolme vuorokautta. Heräämisen jälkeen hänen kehonsa oikea puoli oli halvaantunut ja puhuminen tuotti ongelmia.
– En aluksi ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Ymmärrettyäni muutaman päivän päästä tilanteeni olin huolissani tulevasta. Päätin kuitenkin, että teen kaikkeni kuntoutumisen eteen, Eid kertoo.
Lääkärien mukaan Eidin hyvä fyysinen kunto nousi merkittävään rooliin.
– Suuri merkitys oli myös sillä, että olin oppinut treenaamaan intensiivisesti ja päämäärätietoisesti. Päätin tehdä töitä näillä periaatteilla.
Eid koki ensimmäiset positiiviset signaalit oikeassa jalassa, joka alkoi liikkua. Enemmän huolta kuntoutuksessa aiheuttivat käsi ja puhe.
– Unohtelin sanoja lauseista, ja palautumisessa meni viikkoja. Eniten olin huolissani kädestäni. Kun lopulta etusormeni liikahti pari viikkoa onnettomuuden jälkeen, tunne oli todella upea.
Hän sai kuntoutumisen aikana fysio-, toiminta- ja puheterapiaa.
– Tärkeä rooli oli myös läheisilläni. Sain niin heidän kuin ammattilaisten kanssa käydä läpi tunteitani ja ajatuksiani, Eid kertoo.
Pysyvät terveysongelmat vähäisiä
Eidille oli väläytetty mahdollisuutta työkyvyttömyyseläkkeeseen. Hän ei antanut ajatukselle mahdollisuutta, sillä tavoite oli palata entiseen työhön pankkiin sekä viimeistelemään opintoja.
– Toipumiseni eteni huomattavasti ennustettua nopeammin, ja lääkäritkin olivat yllättyneitä. Pääsin puolen vuoden jälkeen onnettomuudesta kolmen kuukauden puolipäiväiseen kokeilujaksoon. Sen jälkeen palasin normaaliin työrytmiin.
Vamman jälkeen Eid on välttynyt kivuilta, väsymykseltä ja muistiongelmilta.
– Vamma näkyy oikean käden hienomotoriikassa ja syvätunnossa. Olen lisäksi aiempaa tunteellisempi. Olen todella kiitollinen selvitessäni näin vähillä pysyvillä oireilla, olen kiitollinen elämästä, Eid kertoo.