Harmiton tilanne kuntosalilla aiheutti keskivaikean aivovamman – Suomen MM-mitalisti menetti työkykynsä pysyvästi

– Harjoittelin reilut kolme kiloa painavalla slam ball -voimapallolla, kun sattui. Pallon ei pitänyt pompata lattiasta korkealle, mutta niin kuitenkin kävi, Kolkkala sanoo STT:n haastattelussa.

– Pallo osui noin viidenkymmenen sentin etäisyydeltä leukaani järkyttävällä voimalla. Muistan ennen tajunnan menetystä vain kovan naksahduksen.

Suunnistuksen kilpailu-uransa hän oli päättänyt vuonna 2003. Uran kruunuja olivat kaksi viestin MM-kultaa, yksi viestihopea ja henkilökohtainen MM-pronssimitali. Kolkkala voitti joukkueineen myös kolme kertaa Venlojen viestin.

Kolkkala oli oman urheilu-uransa jälkeen innostunut suunnistuksesta uudelleen poikansa saatua lajikipinän. Kuntosuunnistukseen hän palasi vuonna 2015, mistä kuvio laajeni maajoukkueen ja seuratason valmennustehtäviin.

Urheilijamoodi auttoi pois salilta

Kolkkala oli kuntosalilla yksin, kun voimapallo osui leukaan. Hänen seuraavat muistikuvansa ovat hotellilta.

– En tiedä, miten olin poistunut kuntosalilta. Tapahtuneesta muistutti sekava olotila sekä leuassa oleva kova kipu. Soitin seuraavaksi maajoukkueen fysioterapeutille, joka tuli avukseni, Kolkkala muistelee.

Loukkaantumisen jälkeen Kolkkala palasi Suomeen samana päivänä sekavissa ajatuksissa.

– Olin huolissani niin itsestäni kuin lapsestani. Päälle iski kuitenkin jonkinlainen urheilijamoodi, ja päätin hallita tilanteen.

Lääkärissä käynti tuotti diagnoosiksi aivotärähdyksen ja sairausloman luokanopettajan töistä. Olo ei kuitenkaan helpottunut.

– Pahinta oli väsymys, nukuin vuorokaudessa noin 17–20 tuntia.

Työkyvyttömyys kova paikka

Kolkkalan todellinen tila selvisi neljä kuukautta tapaturman jälkeen Turun yliopistollisessa sairaalassa.

– Diagnoosi oli keskivaikea aivovamma ja niskan retkahdusvamma. Asia ei ollut yllätys, sillä olin tiedostanut, ettei päässäni ole kaikki kunnossa. Diagnoosin jälkeen kuntoutus pääsi viimein alkamaan. Jouduin vammani vuoksi kuitenkin irtisanotuksi työstäni.

Kolkkala osallistui ajan kuluessa neljään epäonnistuneeseen työkokeiluun.

– Minulle on ollut kova paikka, etten ole työkykyinen. Vamma vei myös unelmani toimia isommassakin roolissa maajoukkuevalmennuksessa. Asioiden käsittelyssä on kuitenkin auttanut urheilijan näkökulmani, sillä sielläkin oli kohdattava pettymyksiä.

Haaveena itselle sopiva liikuntamuoto

Kolkkalalle jäi vammasta muun muassa muisti-, toiminnanohjaus- ja tarkkaavaisuusongelmia sekä väsymystä. Hän on viimeisen vuoden aikana oppinut kuuntelemaan itseään uudella tavalla.

– Osaan nyt reagoida erilaisiin tilanteisiin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että osaan levätä riittävästi askareiden välillä.

Innokas penkkiurheilija Kolkkala haaveilee löytävänsä uuden liikuntamuodon koiran kanssa kävelemisen oheen.

– Pyrin pitämään mielen kokonaisuudessaan positiivisena, sillä asennoituminen uuteen elämään on avainasemassa.

Kolkkala on hakenut asianajajansa kanssa korvauksia lakisääteisestä vakuutuksesta onnistumatta siinä.

– Olen vakuutusyhtiön mukaan työkykyinen, vaikka moni asiantuntija on antanut toisenlaisen lausunnon. Mielestäni oikeuteni olisi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle.