Pandemia kuihdutti turismin muun muassa monilla Afrikan ja Aasian suojelualueilla. Paikallisilla ihmisillä on ollut suurempi houkutus lähteä mukaan salametsästykseen, kun toimeentulo on heikentynyt, kertoo luonnonsuojelujärjestö WWF:n suojeluasiantuntija Tanja Pirinen.
Pirisen mukaan salametsästyksestä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä rahan vuoksi tapahtuvaa salametsästystä, joka kohdistuu muun muassa norsuihin, sarvikuonoihin ja tiikereihin. Usein kyse on järjestäytyneestä rikollisuudesta. Kuitenkin myös paikalliset erityisesti köyhissä maissa salametsästävät omaksi ruuakseen pienriistaa.
Molemmat salametsästyksen muodot ovat koronapandemian aikana lisääntyneet. Lisäksi metsänvartijoita ja salametsästyksen vastaista partiointia on monin paikoin ollut vähemmän.
Paikallisten tukeminen ja kouluttaminen on Pirisen mukaan tärkeää, sillä salametsästys on hankalampaa paikallisten valvomissa kylämetsissä.
– Esimerkiksi monissa Afrikan maissa lainsäädäntö on ihan hyvä, mutta toimeenpano voi vielä olla heikkoa.
Suomessa aloittelee salametsästystä torjuva järjestö
Suomeen on perustettu salametsästyksen torjumiseen keskittynyt järjestö. Anti-Poaching Association of Finland Ry (APAF) sai rahankeruuluvan toukokuussa. Varoilla on tarkoitus rahoittaa projekteja, jotka pitävät sisällään muun muassa valistus- ja neuvontatilaisuuksia. Lisäksi varoja voidaan käyttää vaikuttamistyöhön niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Järjestön takana on mainosvalokuvaaja ja ympäristönsuojelija Jere Hietala. Aluksi Hietala valokuvasikin WWF:lle ilmaisia kampanjoita.
Suomeen Hietalan on tarkoitus tuoda muun muassa susien ja karhujen salametsästystä torjuvaa toimintaa.
– Aika näyttää, mitä toiminta Suomessa tulee olemaan. APAF:n logokin on kuitenkin susi. Valmistelen järjestön toimintaa ensin huolella, onhan se vasta alkutekijöissä.
Järjestön verkkosivut avautuivat tällä viikolla, ja Hietala kartoittaa parhaillaan APAF:n ensimmäistä omaa projektia.
Aloitteleva järjestö tekee yhteistyötä ulkomaalaisten salametsästystä vastustavien järjestöjen kanssa. APAF:n neuvottelukunnassa tulee toimimaan muun muassa kansainvälisen salametsästyksen vastaisen säätiön IAPF:in perustanut Damien Mander.
– Salametsästys on suurrikollisten, kuten terroristijärjestöjen, harjoittamaa toimintaa, minkä vuoksi on tärkeää, että yhdistämme voimamme muiden järjestöjen kanssa, Hietala sanoo.
Rahankeräysluvan myötä APAF:n varoja on tarkoitus käyttää esimerkiksi välineapuun.
– Jos esimerkiksi salametsästyksen vastaiset yksiköt tarvitsevat vaikka riistakameroita tai kiristyssiteitä, minä pyrin näillä varoilla niitä toimittamaan, Hietala kertoo.
Paikallisten koulutus ehkäisee salametsästystä
Hietala kertoo esimerkkinä IAPF:n alla toimivan Akashinga-ryhmän toiminnasta, jota on itse käynyt seuraamassa Zimbabwessa. Nuorista naisista koostuva Akashinga-ryhmä pyrkii muun muassa tukemaan paikallisten ihmisten työllistymistä, jotta palkka tulisi tasaisesti ja laillisesti, eikä toimeentuloa lähdettäisi hakemaan salametsästyksen kautta.
– Kun palkkataso on matala, on houkuttelevaa lähteä mukaan salametsästykseen. Siksi erilaisten koulutusten järjestäminen ja paremman tulevaisuuden tukeminen on tärkeää, Hietala kertoo.
Esimerkiksi WWF tekee yhteistyötä paikallisten ihmisten ja viranomaisten kanssa salametsästyksen torjumiseksi. WWF tukee ja kouluttaa muun muassa metsänvartijoita ja on osana poliittista vaikuttamistyötä. Myös kampanjoita salametsästyksestä syntyvien tuotteiden kysynnän vähentämiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi on järjestetty.
– Tärkeää on, että paikallisilla ihmisillä olisi toimeentuloa ja elinkeinoja, jotta salametsästystä ei lähdettäisi harjoittamaan, WWF:n Pirinen sanoo.
Hänen mukaansa kaikkia keinoja kaivataan salametsästyksen torjumiseksi. Tässä työssä tarvitaan paikallisten ja viranomaisten lisäksi myös järjestöjä.
– Esimerkiksi Nepalissa on onnistuttu salametsästyksen torjumisessa. Takana on ollut paikallisten ihmisten, viranomaisten, järjestöjen ja hallituksen välinen yhteistyö.
Salametsästystä on kielletty useissa valtioissa
Pirinen kertoo, että viime vuosina eläinlajeilla käytävä kauppa on siirtynyt enenevissä määrin nettiin, mutta myös ihmisten tietoisuus villieläinkaupasta on lisääntynyt.
Salametsästyksen vastaisen työn tuloksena Taiwan kielsi norsunluukaupan viime vuonna. Samoin Hongkong päätti vuonna 2018 kieltää norsunluukaupan vaiheittain tämän vuoden loppuun mennessä.
Vietnam kielsi vuosi sitten villieläinten kaupan pandemioiden riskin vähentämiseksi. Singaporen norsunluukaupan kielto tulee voimaan syyskuussa. Singapore on merkittävä tuotteiden kauttakulkumaa.
Kiinassa norsunluukaupan kielto astui voimaan vuoden 2018 alusta. Pirisen mukaan päätös oli merkittävä, sillä Kiinassa oli maailman suurimmat markkinat salametsästyksestä tuleville tuotteille. Vaikka laillinen norsunluukauppa Kiinassa on nyt loppu, on vielä paljon tekemistä myös laittoman kaupan kitkemiseksi, Pirinen kertoo.
Kesällä 2018 tehdyssä tutkimuksessa suurin osa kiinalaisista kannatti kieltoa kysyttäessä, mutta monet eivät olleet siitä tietoisia. Kaikki eivät myöskään olleet tietoisia norsunluuhun liittyvistä ongelmista.
– Tiedon jakaminen on tärkeää. Suurin osa kiinalaisistakin jättää norsunluiset esineet ostamatta, kun he kuulevat niihin liittyvistä ongelmista tai siitä, että se on laitonta, Pirinen kertoo.