Norsujen ja sarvikuonojen määrä kutistuu yhä Afrikassa salametsästyksen takia

Tapaus kertoo, että norsunluun –  ja sarvikuonon sarven – salakauppa jatkuu herkeämättä.

Norsujen määrä Afrikassa on kutistunut viidenneksellä kuluneen kymmenen vuoden aikana, sanoo kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN. Sen laskelmien mukaan Afrikassa on nyt noin 415 000 norsua, 111 000 vähemmän kuin vuosikymmen aiemmin. 1970-luvulla Afrikassa oli noin 1,3 miljoonaa elefanttia.

Salametsästys kiihtynyt

IUCN:n mukaan suurin syy tähän on lisääntynyt salametsästys, mikä kiihtyi kymmenisen vuotta sitten. Myös norsujen elinalueiden kutistuminen on niille kohtalokasta.

Norsunluutuotteiden kauppa kiellettiin vuonna 1989, yrityksenä hillitä salametsästystä. Tosin joissakin maissa, kuten Kiinassa ja Yhdysvalloissa, kotimainen kauppa on yhä sallittua.

Molemmat maat ovat norsunluun ja siitä tehtyjen koriste-esineiden suurmarkkinoita, ja ne ovat päättäneet kieltää lähes kokonaan kotimaisen norsunluukaupan.

Botswanan, Namibian, Zimbabwen ja Etelä-Afrikan sallittiin 1989 asetetun kiellon jälkeen myydä yhden kerran poikkeuksena norsunluuta.

Nämä kertaluvat todennäköisesti johtivat salametsästyksen lisääntymiseen, toteaa Yhdysvaltojen kansallinen taloustutkimuslaitos viime kesäkuun raportissaan. Selvitys analysoi, että kuluneen vuosikymmenen aikana norsunluun salakuljetus Afrikasta lisääntyi 71 prosentilla.

Laiton kauppa jättibisnestä

IUCN julkisti norsuraporttinsa Johannesburgissa, missä on parhaillaan koolla uhanalaisten villieläinten ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevaa yleissopimusta eli Citesiä käsittelevä kokous.

Villieläinten salakaupassa liikkuu kaiken kaikkiaan arviolta 18 miljardia euroa vuodessa, ja kauppaa pyörittää järjestäytynyt rikollisuus, arvioi Cites.

Afrikan maat ovat erimielisiä siitä, pitäisikö sallia edes rajallinen laillinen norsunluukauppa.

Pahimmin salametsästyksestä ovat kärsineet Gabon, Kamerun, Tansania, Keski-Afrikan tasavalta, molemmat Kongot ja Mosambik.

IUCN:n mukaan sen sijaan Etelä-Afrikassa, Namibiassa ja Zimbabwessa norsukannat ovat vakiintuneet tai kasvamassa muun muassa suojelutoimenpiteiden ansioista. Botswanassa norsujen elinalue laajenee. Botswana on menestystarina. Vuonna 1930 nykyisen Botswanan alueelle oli enää 30 norsua, nyt 130 000.

Norsunluukauppaa halutaan avata

Nämä eteläisen Afrikan maat haluaisivatkin avata kauppaa hieman. Mailla on norsunluuvarastoja, jotka ovat kertyneet norsujen luonnollisen kuoleman kautta, salakuljetusten takavarikkoina ja häiriintyneiden eläinten lopettamisten seurauksena.

Kasvaneet norsukannat myös tuhoavat ihmisten elinkeinoja, asumuksia ja tuhoavat muuta luontoa, maat väittävät.

– Jos katsoo ihmisyhteisöjä jotka kantavat seuraukset eläessään näiden eläinten kanssa, heidän ekologiset järjestelmänsä rappeutuvat, he menettävät ruokaturvansa ja laidunmaansa, sanoo Etelä-Afrikan ympäristöministeri Edna Molewa.

Pohjoisemman Afrikan maat, joihin salametsästys kohdistuu erityisesti, ovat eri mieltä. Esimerkiksi Kenia saa tuloja safareistaan, ja uhka norsuille tarkoittaa lovea turismituloihin.

Keniassa villieläinten metsästys on kielletty, eivätkä yksityiset henkilöt tai firmat voi omistaa niitä. Toisin on esimerkiksi Etelä-Afrikassa ja Zimbabwessa, missä luvanvarainen metsästys on sallittua ja metsästäjät saavat pitää syöksyhampaat saaliinaan.

"Norsut ylläpitävät biodiversiteettiä"

Tutkijoiden mukaan norsujen määrän kasvu eteläisessä Afrikassa ei ole suuri haitta.

– Norsut ovat keskeisiä tekijöitä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Yksikään eläinlaji ei ole koskaan kuollut sukupuuttoon norsujen takia Krugerin kansallispuistossa, sanoo eteläafrikkalainen tutkija Sam Ferreira uutistoimisto AFP:lle.

Tutkijat toteavat myös, että norsujen lanta levittää kasvien siemeniä ja lannoittaa, ja elefantit luovat elinpiirejä pienemmille eläimille penkoessaan ja etsiessään maastossa ravintoaan.

Aasia sarvikuonojen uhkana

Myös sarvikuonojen määrä on pienentynyt, vaikka Cites kielsi kaupan sarvikuonojen sarvilla 40 vuotta sitten.

Kahdeksassa vuodessa Afrikassa on tapettu viisi tuhatta valkosarvikuonoa, neljäsosa koko kannasta. Suurin osa niistä Etelä-Afrikassa.

Salametsästys jatkuu niin kauan kuin esimerkiksi Kiinassa ja Vietnamissa ajatellaan, että sarvi muun muassa kasvattaa potenssia ja toimii lääkkeenä. Sarvi on keratiinia, samaa ainesta kuin ihmisen kynsissä ja hiuksissa.

Pelastaako sarvien poistaminen? 

Etelä-Afrikassa kamppaillaan sarvikuonon salametsästystä vastaan paitsi viranomaistoimin, myös sahaamalla sarvet pois. Siitä ei ole ihmelääkkeeksi.

– Voi olla, että kun tulee hetki, jolloin kaikkien sarvikuonojen sarvet on poistettu, (salametsästäjä) haluaa silti tappaa eläimen vain 400-500 gramman sarventyngän takia, koska sarvesta maksetaan valtavasti, sanoo villieläinlääkäri Jacques Flamand.