Saksassa hallituskriisi – häviäjien lista on pitkä ja tappiot ovat suuria

Monipuoluehallituksen synnyttäminen ei ole mahdoton savotta. Suomessa se tiedetään.

Kirjavan koalition päätöksenteko on usein hankalaa. Ellei jopa suorastaan tuskallista. Sekin on tuttu juttu. Varsinkin Suomessa. Kysyä voi vaikka Sipilän Juhalta (kesk.) tai Kataisen Jyrkiltä (kok.).

Saksaan musta-kelta-vihreää Jamaika-koalitiota synnyttäneiltä neljältä puolueelta puuttui alusta lähtien yksi keskeinen asia, jota politiikassa kipeästi tarvitaan: keskinäinen perusluottamus.

Siksi savotta muuttui mahdottomaksi eikä hallitsemista päästy edes kokeilemaan. Ainakaan vielä.

On selvää, että Baijerin konservatiiveilla (CSU) ja vihreillä on poliittisesti kovin vähän yhteistä esimerkiksi pakolaispolitiikassa. Ilmastonsuojelussa taas liberaalien, vihreiden ja myös liittokansleri Angela Merkelin kristillisdemokraattien (CDU) näkemykset eroavat paikoin kuin yö ja päivä.

Melkein kaikki on kuitenkin suurtenkin näkemyserojen vallitessa mahdollista, kun poliitikko luottaa toiseen poliitikkoon ja molemmilla on sama vastustamaton halu päästä valtaan.

Saksan oikeistounionin, vihreiden ja liberaalien avainpoliitikot halusivat kaikki kyllä hallitukseen, mutta liian moni teki kaikkensa, että puuttunutta luottamusta ei neljän viikon tunnustelumaratonin aikana saatu synnytettyä.

Erimielisyyttä melkein kaikesta

Nyt, kun kaikki ohi, kaikki haluavat esitellä omia litanioitaan siitä, mistä kaikesta ei pystytty sopimaan. Ilmastonsuojelu eli hiilen käytöstä luopuminen on kaikkien listoilla. Samoin pakolaispolitiikka ja erityisesti jo Saksassa olevien turvapaikanhakijoiden perheiden vastaanottaminen.

Loppupeleissä näillä ei ole väliä. Jos hallitus olisi syntynyt, hallitseminen olisi ollut äärimmäisen takkuista. Tunnustelujen lähtö- ja loppuasetelma oli niin vaikea, että luottamuksen rakentaminen koalition sisällä olisi ollut melkeinpä ylivoimainen tehtävä.

Nyt Saksaa johtaa Merkelin toimitusministeristö eikä kukaan pysty varmasti sanomaan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Häviäjiä on paljon ja tappiot ovat suuria - sekä Saksassa, että koko Euroopassa.

Suurin häviäjä on Saksaa nyt 12 vuotta hallinnut Merkel itse. Hänen ylivertainen asemansa kärsi kolhun, jota ei enää voi korjata. Lähtölaskenta on alkanut riippumatta siitä, miten Saksan hallituskriisi laukaistaan.

Merkelin lopun alku vaikuttaa vääjäämättä päätöksentekoon Euroopassa. Berliinin kanslerinviraston kestoemännän mahti on historiaa. EU-johtajissa on riittävästi niitä, jotka käyttävät tilannetta hyväkseen seuraavan kriisin iskiessä.

EU halvaantuu

Ranskan presidentti Emmanuel Macron jää nyt pitkäksi aikaa yksin uudistusehdotustensa kanssa. Tilannetta pahentaa se, että myös Macronin oma tähti on himmenemässä.

Euroalueen uudistaminen siirtyy näin hamaan tulevaisuuteen tai hiipuu kokonaan. Yhteisen rajavalvonnan vahvistamista saadaan sitäkin odottaa vielä pitkään. Ja kun Saksa on sekaisin, Itä-Euroopan maiden voi odottaa tekevän vieläkin selvempää pesäeroa vanhaan Eurooppaan.

Brittien EU-erosta käytävät Brexit-neuvottelut ovat edenneet takkuisesti. Ei vähiten siksi, että Lontoon hallituksen rivit ovat hajallaan. Nyt kaaos leviää myös mantereen puolelle, kun Berliinissä kenelläkään ei pitkään ole mandaattia sanoa mitään.

Saksan talous, joka vetää perässään koko Eurooppaa, kärsii vääjäämättä halliskriisin aiheuttamasta epävarmuudesta. Talouselämän ykkösketjulaiset muistuttavat, että Jamaika-koalitio olisi voinut olla juuri se ideologisten muurien murtaja, jota EU:n kaavoihin kangistunut suurin kansantalous kipeästi tarvitsee.

Oikeistopopulistit taputtavat

Kun moni häviää, joku myös voittaa. Euroopan oikeistopopulisteille Saksan hallituskriisi on iso voitto. Kaikilla on ollut tiedossa, että EU-myönteisen Euroopan tehokas vastaisku onnistuu vain, jos sekä Pariisissa että Berliinissä on vahva toimintakykyinen hallitus. Rein-joen itäpuolella sellaista ei nyt ole ja Macroninkin loistava tulevaisuus alkaa olla takana.

Seuraavaa kylmää suihkua voidaan odottaa Italiasta, missä populistien kannatus on vahvistunut jo ennen Saksan koalitiosotkuja.

Sekä häviäjät että voittajat tietävät, että hyviä vaihtoehtoja, joilla Saksan hallituskriisi ratkaistaan, ei yksinkertaisesti ole.

Voi olla, että sosiaalidemokraatit (SPD) ottavat lusikan kauniiseen käteen ja yrittävät muodostaa vielä kerran suuren koalition Angela Merkelin johtaman oikeistounionin kanssa.

Tämä jäänee yritykseksi. Ja joka tapauksessa vahvaa toimintakykyistä hallitusta tästä pakkoavioliitosta ei synny, koska SPD:n rivit ovat raskaan vaalitappion jälkeen sekaisin ja Merkelin asema on selvästi heikompi kuin neljä vuotta sitten.

Jamaika-koalition osapuolet saattavat palata vielä neuvottelupöytään. Syvää keskinäistä epäluottamusta on kuitenkin vaikea korjata. Siksi tämän vaihtoehdon varaan ei juuri kannata laskea.

Merkelin johtama vähemmistöhallitus on kaikkein epätodennäköisin malli.

Uusia vaaleja odotetaan

Käytännössä Saksa ajelehtii nyt kohti uusia vaaleja, jotka järjestetään alkuvuodesta, jos järjestetään. Niissä suurimmaksi voittajaksi nousee lähes vääjäämättä oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle (AfD).

Muuten voimasuhteet säilynevät jotakuinkin samoina. Mikään poliittinen leiri ei syyskuun vaalien ja kariutuneiden hallitustunnustelujen jälkeen ole vahvoilla. Hallituskriisi saattaa siis jatkua hyvinkin pitkään ja Saksaa voi menettää yhden keskeisen kilpailuetunsa eli poliittisen ennustettavuuden.

Se olisi huonoista uutisista kaikkein huonoin. Koko Euroopalle.