Saattohoitaja Eija Tuukkanen uskoo, että lapsikin voi olla läsnä läheisensä kuolinhetkessä. – Saattokodissa kuolema on turvallista näyttää. Siinä ei ole mitään pelättävää, hän sanoo.
Video: Vuonna 2016 keskusteltiin siitä, millaista on hyvä saattohoito.
Kun Eija Tuukkanen kysyy perheiltä, haluavatko he tietää, miten kuolema tapahtuu, suurin osa lapsista ja nuorista haluaa.
– Saattokodissa kuolema on turvallista näyttää. Siinä ei ole mitään pelättävää, hän sanoo.
Tuukkanen on työskennellyt aiemmin lasten syöpäosastolla ja toimii nyt saattohoitajana ja perhetyöntekijänä Terhokodissa.
"Jos lapselle ei kerrota, hän kyllä aavistaa"
Moni ajattelee, ettei lapsi ymmärrä tilanteesta mitään, kunhan aikuiset vain pitävät kasvot peruslukemilla surun omana tietonaan. Tuukkasen mukaan tämä ei ole totta.
– Jos lapselle ei puhuta tai kerrota, hän kyllä aavistaa, Tuukkanen sanoo.
Sekä lapset että aikuiset pohtivat, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Lasten kysymykset ovat hyvin konkreettisia: kuinka me pärjätään, joudutaanko me muuttamaan tai luopumaan kesämökistä, myydäänkö me nyt auto? Lapsille kuolema voi olla tuttu vain televisiosta, jossa eivät päde todellisen maailman lait; heille voi esimerkiksi tulla yllätyksenä se, että kuollutta voi ja saa koskettaa.
– Voin valmistaa heitä kysymällä esimerkiksi, oletko nähnyt pikkulintua kuolleena. Kun lapsi vastaa ”joo”, kysyn, miltä lintu silloin näytti. Voin näyttää, miten kuollessa hengitys muuttuu pinnalliseksi tai raskaaksi, ja kerron, että sitten se lakkaa. Kerron, mitä sen jälkeen tapahtuu: voi olla paikalla, konkreettisesti voi silittää, sanoa heipat. Voi itkettää, tai sitten ei itketä.
