Kesäaikaan ihmisten liikkuessa enemmän myös kameroille tallentuu monenlaista kesänvieton sisältöä. Kuvaaminen on osa sananvapautta, mutta sitä sääntelee muutama asia.
Julkisella uimarannalla kuvaamisen oikeutus askarruttaa ihmisiä. Helsingin yliopiston viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari kertoo, että uimaranta on julkinen paikka, joten siellä saa kuvata vapaasti - myös ihmisiä.
- Lähtökohtaisesti julkisella paikalla olevasta ihmisestä voi ottaa vaikka lähikuviakin, mutta jos se on toistuvaa, ja kuvaaminen voi aiheuttaa pelkoa tai ahdistusta, voi kysymys olla vainoamisesta, Korpisaari kertoo.
Korpisaaren mukaan yksittäinen kuvauskerta ei kuitenkaan täytä vainoamisen tunnusmerkkejä rikoslaissa.
- Kyllä siinä pitäisi olla pidempikestoinen saman ihmisen rannoilla kulkeminen ja kuvaaminen.
Voiko kameralla siis kohdistaa rannalla pelkästään esimerkiksi vähäpukeiseen vieraaseen henkilöön ja kuvata tätä läheltäkin?
- Suoranaisesti mikään rikoslain pykälä ei ainakaan kovin helposti tuollaiseen tilanteeseen istu. Sen sijaan jatkuva perässä kulkeminen ja kuvaaminen on vainoamista.
- Hyvä maku on sitten tietysti asia erikseen, Korpisaari sanoo.
Kotirauhaa muuallakin kuin kotona
Korpisaari kertoo, että salakatselu ei rikosmielessä ole julkisella uimarannalla mahdollista. Sen sijaan kotirauhan piiriin kuuluvia paikkoja kuten asuntoja, loma-asuntoja, hotelliasuntoja, veneitä, porraskäytäviä ja esimerkiksi pihoja ei saa kuvata, mikäli niissä on ihmisiä.
- Kotirauhan suoja edellyttää aina, että siellä on ihminen. Sinänsä jonkun kotia ja pihaa saa kuvata, jos siellä ei näy ketään ihmistä. Laki suojaa nimenomaa ihmistä.
- Kyllä kuvaaminen muutoin sinänsä on hyvin laajalti sallittua. Voisi tiivistää, että kuvaaminen on pitkälti terveen järjen ja hyvien käytöstapojen varassa.
Julkaiseminen edellyttää harkintaa
Jos kuvaaminen onkin varsin vapaata, on kuvan julkaiseminen aina eri asia. Oikeus julkaista kuva riippuu sen sisällöstä.
Mikäli yksityishenkilöstä otettu kuva voi aiheuttaa tälle vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa ja kuvaa levitään lukuisten ihmisten saataville, voi kysymys olla yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä.
- Jos kuvataan puistonpenkille sammunut henkilö, niin tällaisen kuvan levittäminen voi olla yksityiselämää tiedon levittämistä, vaikka se olisikin otettu julkisella paikalla, Päivi Korpisaari kertoo esimerkkinä.
- Silloin joudutaan miettimään sitä kuvan ominaisluonnetta ja sitä onko sen levittäminen omiaan aiheuttamaan vahinkoa. Kun tätä mietitään, niin kyllä jonkinlainen merkitys on sillä, että se kuva on otettu laillisesti ja julkisella paikalla, mutta se ei ole mikään yksinomainen kriteeri sen asian ratkaisussa.
Yksityisyyden suojassa poikkeuksia
Korpisaari muistuttaa, että yksityisyydensuojaan liittyy kuitenkin vallankäytön valvontaan ja merkittävään julkiseen keskusteluun liittyviä poikkeuksia. Esimerkiksi merkittävillä poliitikoilla on matalampi yksityisyyden suoja kuin tavallisilla kansalaisilla.
- Jos kansanedustaja on sammuneena, niin äänestäjien oikeus tietää puoltaa sitä, että sen kuvan saa julkaista.
- Lähtökohtana on sananvapaus ja julkaisemisen vapaus, mutta kehottaisin kuitenkin miettimään, että miltä itsestäsi tuntuisi jos olisit sen kuvatun asemassa, Korpisaari vinkkaa.
Hyvä tapa on huomioida myös kuvan kohteen oma julkaisukäyttäytyminen esimerkiksi Facebookissa. Jos henkilö on innokas itsekin julkaisemaan sisältöä, voi hänestä julkaisuun suhtautua hieman kevyemmin.