Ruotsalaistähti Khaddi Sagnian tilanteesta ikävä tieto – "Todella surullista"

Sagnia avasi kautensa toukokuun lopulla Ateenassa Kreikassa, missä hän hyppäsi tuloksen 661. Vielä kesäkuun alkupäivinä ruotsalainen kilpaili kahdesti, mutta sitten on ollut hiljaista. Viime kesänä ennätyksekseen 695 hypänneen Sagnian kilpailutauko on venynyt jo lähes kahden kuukauden mittaiseksi.

Sagnian oli määrä kilpailla Monacon Timanttiliigan kilpailussa viime perjantaina, mutta ruotsalaista ei näkynyt hyppypaikalla. Eikä Sagniaa nähdä hyppäämässä viikonloppunakaan.

– On todella surullista jäädä pois Ruotsin mestaruuskisoista. Olen joutunut jättämään väliin monia kilpailuita, jotka olivat minulle tärkeitä ennen MM-kilpailuita, Sagnia sanoo Aftonbladetille.

– Oikea polveni on ärtynyt, mikä tekee harjoituksissa hyppäämisestä vaikeaa. Pystyn harjoittelemaan, mutta se on vaikeaa. Polvi ei ole parantunut niin nopeasti kuin odotin tapahtuvan.

LUE MYÖS: Ruotsalaistähti Khaddi Sagnia joutui pituuskarsintaan lainavaatteissa: "Onneksi hän ei ole heittäjä" – katso kuvat

Sagnia on kärsinyt aiemmin vaikeista loukkaantumisista. Vuonna 2012 ristisidevamma päätti hänen uransa kolmiloikkaajana ja lajiksi vaihtui pituushyppy. Kausi 2019 jäi kokonaisuudessaan hyppäämättä samanlaisen vamman takia.

Tällä kertaa vamman vakavuus ei ole samaa luokkaa. Sagnian mukaan aiemmista kokemuksista on kuitenkin ollut hyötyä.

– Olen oppinut olemaan kärsivällinen, enkä hätiköi. Se on auttanut minua tässä tilanteessa.

Yleisurheilun MM-kisat käynnistyvät Budapestissa 19. elokuuta. Pituushypyn karsinta on ohjelmassa heti avauspäivänä ja finaali mitellään jo päivää myöhemmin. Sagnia sanoo suoraan, ettei lähde Budapestiin, jos kokee, ettei pysty hyppäämään riittävällä tasolla.

Vuosi sitten Eugenen MM-näyttämöllä kuudenneksi hypännyt ruotsalainen ei kuitenkaan ole antanut vastoinkäymisten lannistaa. Mielessä ovat jo myös vuoden päässä odottavat Pariisin kesäolympialaiset, ja paljon muutakin. 29-vuotias Sagnia aikoo jatkaa hyppäämistä vielä hyvän tovin. 

– Niin kauan kuin kroppani kestää ja minusta tuntuu, että hyppääminen on siihen käyttämäni ajan arvoista. Jos kaikki toimii, en näe urani päättyvän seuraavaan muutamaan vuoteen. Urheilu antaa minulle uskomattoman määrän iloa.