Insestitapauksestaan avoimesti puhuneelle Marlenelle pitäisi antaa rohkeudestaan mitali, kirjoittaa MTV:n rikos- ja oikeustoimittaja Päivi Hannula.
Oulun insestitapauksen uhri Marlene antoi keskiviikkona Oulun käräjäoikeudessa lyhyen haastattelun oikeudenkäyntiä seuranneille median edustajille. Hän osoitti viestinsä muille seksuaalirikoksen uhreille, lapsille ja aikuisille.
– Se on toisen ihmisen teko. Se ei ole sinun tekosi.
Toivottavasti mahdollisimman moni raskasta taakkaa kantava seksuaalirikoksen uhri kuuli nuo sanat.
2:28
Julkinen oikeudenkäynti harvinainen
Tavallisesti seksuaalirikokset käsitellään Suomessa salassa, yleisön läsnä olematta.
Kaikkein vakavimmissa tapauksissa tekijän nimi ja tuomion pituus ovat ainoat asiat, jotka tulevat julkisiksi. Lisäksi käräjäoikeus kirjoittaa yleensä tapauksesta julkisen selosteen, joka on kuitenkin melkein hyvin lyhyt ja kryptinen. Itse teot jäävät etäisiksi.
Salaamisen tarkoituksena on suojella uhria, mutta salassa pysyy silloin myös tekijä, kammottava teko sekä olosuhteet, jotka ovat teon mahdollistaneet.
Ikään kuin uhrilla olisi jotain hävettävää. Ehkä näin on joskus yhteiskunnassa ajateltu, mutta Marlenen teko vei taas askeleen lähemmäs muutosta. Kuten Marlene sanoi: "Se ei ole sinun tekosi."
On vaikea kuvitella, miltä Marlenen lohdullisten sanojen kuuleminen tuntuu sellaisesta ihmisestä, joka ei voi tai jaksa hakea itselleen oikeutta. Insestin vaiti olevat uhrit saivat kohtalotoverin.
Kaikilta seksuaalirikosten uhreilta ei tietenkään voi eikä pidäkään vaatia samanlaista avoimuutta, se on täysin uhrin oma asia. Mutta Marlenelle pitäisi antaa rohkeudestaan mitali.
Isän selittely ei mennyt läpi
Keskiviikko oli raskas päivä. Meille yleisössä istuneille kävi myös erityisen selväksi, miten rankka ponnistus oikeuden saaminen voi seksuaalirikoksen uhrille olla. Onkin täysin ymmärrettävää, etteivät kaikki halua toimia samoin.
Marlene asteli oikeussaliin määrätietoisena ja ryhdikkäänä. Hän ei nähnyt isäänsä, mutta päivän mittaan hänen hartiansa painuivat alas sitä mukaa, mitä pidemmälle hän kuuli isän vievän selittelyjään.
Isä tunnusti teot pääosin, teosta syntyneelle lapselle tehdyn dna-testin tulos oli aukoton, mutta seksuaalisen hyväksikäytön keston hän kiisti, samoin useat muut Marlenen kertomat yksityiskohdat.
Toki syytetyllä on oikeus puolustautua valitsemallaan tavalla, mutta voin kuvitella miten paljon kyseenalaistaminen satutti.
– Miten te voitte kysyä minulta tällaista? Marlene parahti erääseen isän avustajan Kari Erikssonin kysymykseen, kun tämä yritti osoittaa Marlenen kertomuksia epäjohdonmukaisiksi.
Kaikkein raskainta kuultavaa saattoivat kuitenkin olla isän selitykset poppamiehen rikastumisneuvoista. Tällaisella satuilulla isä pyrki mahdollisesti paitsi viimeisen kerran loukkaamaan tytärtään, myös pääsemään mielentilatutkimukseen, saamaan pahoille teoilleen hyvän syyn.
Onneksi selitykset eivät menneet läpi.
3:23
Oikeus sai kasvot
On harmi, ettei Marlene jäänyt kuulemaan saliin tuomion lukemista. Tekijälle ja yleisölle kävi tilanteessa selväksi, että tässä jaettiin nyt oikeutta.
Oulun käräjäoikeus asettui uhrin puolelle, minimoi Marlenen kärsimykset kaikin mahdollisin tavoin.
Käsitteli jutun mahdollisimman nopeasti ja otti huomioon uhrin toiveet mahdollisimman laajan julkisuuden toteutumisesta sekä siitä, että ystävät saivat istua oikeussalissa häntä kaikkein lähimpänä. Piti huolen, ettei salissa kuiskuteltu tai kommentoitu asiattomasti.
Selittelyt ja tekojen vakavuus saivat oikeat mittasuhteet. Oli tärkeä todeta oikeuden suulla, että kaikki oli isän syytä ja Marlenen kertomukset uskottavia ja johdonmukaisia.
Tuomioistuimella on paljon valtaa siinä, toteutetaanko oikeudenkäynti uhrille mahdollisimman hienotunteisesti. Tahtoisin uskoa siihen, että suljettujenkin ovien takana uhria kohdellaan yhtä inhimillisesti kuin oikeuden puheenjohtaja, käräjätuomari Liisa Männikkö häntä kohteli.
Viesti Marlenelle: "Jokin sisälläni paranee"
Marlenen sanat on myös kuultu.
Pian Marlenen ensimmäisen haastattelun julkaisemisen jälkeen sain sähköpostia Niinalta, joka kertoo joutuneensa pienenä tyttönä isoisänsä hyväksikäyttämäksi.
"Oma hyväksikäyttöni tapahtui niin kauan ennen kuin aloin muistaa tapahtumia ja ymmärtää niiden yhteyttä vaikeuksiini, että rikos ehti vanhentua. Mutta kun luen avoimesta oikeudenkäynnistä (jonka itsekin olisin varmasti halunnut) tuntuu, että jokin sisälläni paranee. Asiat todella muuttuvat, ja hyväksikäyttäjät eivät enää pääse itsestään selvästi pakenemaan vastuutaan."
Sotaveteraanitaustansa vuoksi isoisä on nauttinut koko Niinan elämän ajan yhteisön kunnioitusta.
Seksuaalinen väkivalta aiheuttaa uhrilleen usein häpeää ja arvottomuuden tunnetta. Sellaisen taakan kantaminen koko elämän ajan on äärimmäisen raskasta, eivätkä kaikki jaksa tai voi hakea oikeutta.
Jo se, että Marlenen isä tuomittiin teoistaan, voi tuoda lohtua. Niinakin toivoo, että isoisä lehtiotsikoita lukiessaan muistaisi, että on oikeastaan itsekin rikollinen.
Kirjoittaja Päivi Hannula on MTV Uutisten rikostoimittaja, joka seurasi Marlenen oikeudenkäyntiä Oulussa aiemmin tällä viikolla.