Ilmeisesti pelko ajo-oikeuden menettämisestä sai helsinkiläismiehen valehtelemaan nimensä. Epäonnekseen tapaus kuitenkin paljastui, kun alkoholirikoksesta langetettuja sakkoja ryhdyttiin perimään. MTV:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä tarkastelee sarjassa menneiden vuosien rikosjuttuja.
Aiemmissa osissa Sipilä tutustui Kansallisarkistossa vuosien 1914 ja 1924 raastuvanoikeuden päätöksiin. Nyt ovat vuorossa 80 vuotta vanhat rikokset eli vuosi 1934. Tapaukset on poimittu Helsingin raastuvanoikeuden 3. osaston keväällä puimista jutuista. Juttuja julkaistaan useampia viikonlopun aikana.
Autonkuljettajan ilmoittamat väärät henkilötiedot menivät oikeuslaitoksenkin läpi. Raastuvanoikeus oli tuominnut Pentti Peltosen pirtusta vuonna 1933 kahteenkymmeneen päiväsakkoon, mutta väkijuomaa hallussa pitänyt Peltonen ei ollut oikeasti Peltonen vaan Matti Saarinen.
Kansalaisluottamus
Vankeusrangaistuksiin tuomitut määrättiin usein lisärangaistuksena menettämään kansalaisluottamuksensa määräajaksi tai jopa ainiaaksi. Mitä se tarkoitti?
Kansalaisluottamuksen menettänyt ei saanut äänestää eikä asettua ehdolle vaaleissa. Laki rajasi muun muassa kauppiaan ammatin ulos, eikä luottamuksen menettänyttä voitu nimittää valtion tai kunnan virkoihin.
Kansalaisluottamuksen menettänyt ei saanut toimia oikeudessa todistajana. Tämän takia oikeudenkäynneissä todistajilta edellytettiin virkatodistuksen esittämistä, jonne kansalaisluottamuksen menettäminen merkittiin.
Tämä menettämisseuraamus poistettiin laista 1969 ja todistajaksi kelpaamattomuuden osalta jo 1953.
Lähde: Wikipedia
Saarinen oli kuitenkin Peltosen velipuoli ja he asuivat samassa asunnossa Aleksis Kivenkatu 12 D:ssä, joten tapauksen paljastuminen ei ollut ihme. Ainutlaatuista väärien henkilötietojen antaminen ei ollut, vaan aiempina vuosikymmeninä lukuisia sakkoja jäi sen takia perimättä.
Peltonen oli tuomittu aiemminkin spriin hallussapidosta ja velipuoli oli ajatellut, ettei yksi lisää haittaisi mitään. Poliisi epäili autonkuljettaja Saarisen käyttäneen väärää nimeä, jottei olisi menettänyt ajokorttiaan.
Oikeus piti tekoa niin vakavana, että langetti Saariselle kahdeksan kuukautta kuritushuonetta.
Kun rautatieasemalla juopuneena ollut toimeton nainen ilmoitti poliisille väärät henkilötiedot, hän sai 40 päiväsakkoa eli 200 markan sakot. Nykyrahassa 200 markkaa on 75 euroa.
Pukuvaras
Helsingin raastuvanoikeus istui 1913-1985 raatihuoneella Senaatintorilla. Varkaudet olivat yleisiä rikoksia 1930-luvun Helsingissä. 53-vuotias entinen liikemies - entinen koska taustalla oli konkurssi - Emil Hietanen yritti myydä aamupäivällä lastenpukimoon Lönnrothinkadulla nappeja ja vanuja. Kauppoja ei syntynyt, mutta Hietanen varasti 350 markan hintaisen miesten puvun oven pielestä.
Hietanen kauppasi puvun eteenpäin sadalla markalla Pursimiehenkadulla sijaitsevaan sekatavarakauppaan, joka myi sen saman tien 150 markalla talonmiehelle.
Kun sekatavarakauppaa pitänyt nainen sai tietää puvun varastetuksi, tämä kävi ostamassa puvun takaisin talonmieheltä ja palautti sen poliisille.
Hietanen sai ensikertaisesta varkaudesta kolme kuukautta vankeutta. Mies selitti syyksi juopumuksen.
Turuntiellä sijaitsevalta huoltoasemalta 40 markan hintaisen autontuulettajan hihnan ottanut 19-vuotias nuorukainen selvisi näpistyksestä 50 markan sakoilla.
Nuorukainen kertoi myyneensä hihnan Caloniuksenkadulla tuntemattomalle miehelle kymmenellä markalla. Rahat hän oli käyttänyt työväentalon tanssiaisten pääsylippuun.
Myi vaatteet päältään
33-vuotias kunnalliskodin ja työlaitoksen hoidokki Åke Kolehmainen karkasi laitoksesta. Tuohon aikaan köyhäinavun vastaanottaminen edellytti vastineeksi työtä.
Kolehmaisella oli uudet 600 markan arvoiset vaatteet: kesätakki, housut ja kengät. Mies myi ne Hietalahden satamassa humalapäissään Erkki-nimisen tervahöyryn apulaiskonemestarille 35 markasta saaden kyllä konemestarin vanhat vaatteet tilalle.
Oikeus tuomitsi Kolehmaisen kavalluksesta kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen.
Kolehmaiselta löytyi liuta tuomioita taustaltaan, muun muassa ryöstö, varkauksia ja viinan myyntiä.
Petokset ja kavallukset olivat yleisiä rikoksia. Osamaksuja jäi maksamatta. Varkaudet ja näpistykset olivat kuitenkin suurin jutturyhmä. Oikeudessa puitiin sellaistakin näpistystä, jossa palvelijatar oli ottanut kukkia toiselta haudalta ja vienyt ne entisen työnantajansa haudalle.
Pako keittiön kautta
Jutut ratkottiin pääasiassa todistajien kertomuksilla. Tosin ravintolahuijarin tapaukseen oli liitetty todisteaineistoksi kuitteja. 48-vuotias Anders Michelsson oli kahteen kertaan muutaman päivän välein syönyt ensin ravintola Uimahallissa ja sitten ravintola Konservatorietissa, mutta jätti laskut maksamatta.
Jälkimmäisellä kerralla hän yritti poistua ravintolasta kello 03 keittiön kautta, mutta epäonnistui.
Petoksista syytetyn Michelssonin juttu siirrettiin Lahteen, jossa hänellä oli muitakin rikoksia.
Suuri osa syytteistä johti tuomioon, mutta aina niin ei käynyt. Monttööri Uno Pyytä syytettiin jatkuvasta näpistyksestä, koska hän käytti kaasua Kalevankatu 55 C:ssä sijaitsevassa asunnossaan vaikka kaasumittari oli viety pois maksamattomien laskujen takia.
Kaasulaitoksen mittarinlukija oli havainnut käynnillään hellan kuumaksi ja vesi höyrysi vieressä.
Pyy kiisti tämän sanoen ettei ole ollut kotona, kun kaasumies oli ollut paikalla. Myös vaimo ja alivuokralainen kiistivät kaasun käytön.
Oikeus hylkäsi syytteen sen tarkemmin ratkaisuaan perustelematta.
”Hampuusit pois tieltä”
Väkivaltatapauksia ei raastuvanoikeuden kolmannella osastolla juurikaan puitu.
Fleminginkatu 10:n kohdalla metallityömies Paavo Kvickiä lyötiin nyrkillä. Kvick kertoi poliisille, että mies kadulla oli pummannut tupakkaa, mutta kun sitä ei ollut, niin mies löi.
Pahoinpitelystä syytettiin sekatyömies Reino Rantasta. Hänen kertomansa mukaan he olivat seisseet muutaman kaverin kanssa kadulla, kun tuntematon mies oli puuskahtanut heille: ”Hampuusit pois tieltä”.
31-vuotias Rantanen oli kääntynyt ja kysynyt ”Olenko hampuusi?”. Suuttunut Rantanen löi saman tien.
Aiemmin alkoholirikoksista tuomittu Rantanen tuomittiin kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen.
Työmaaväkivaltaa
9. toukokuuta kello 13.25 työmies Antti Kuusikko puukotti työtoveriaan rautatieaseman raitiovaunutyömaalla vasempaan käsivarteen. Kuusikko sai syytteen pahoinpitelystä.
Kuusikon mukaan Kurt Sundqvist oli kiusannut häntä aiemminkin ivapuheilla ja letkautuksilla. Tämänkertainen riita oli alkanut kun Kuusikko oli vilkaissut Sundqvistia ja tämä oli nauranut ivallisesti. Kuusikko oli matkinut Sundqvistia, joka puolestaan kysyi ”oliko kuumuus mennyt päähän”.
Kuusikko nosti lapionsa, mutta Sundqvist löi nyrkillä. Tappelussa Kuusikko löi Sundqvistia puukolla käsivarteen.
Kuusikko vetosi turhaan hätävarjeluun. Hänet tuomittiin erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehdystä pahoinpitelystä kahdeksaksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen.
Raastuvanoikeus langetti tuomion kuitenkin ehdollisena.
Viikonloppuna ilmestyvissä muissa osissa tarkastellaan sananvapausrikoksia, naisten tekemiä rikoksia ja erästä ryöstömurhatapausta.
