Riittävä yöuni saattaa hoikistaa

Suomalaistutkimuksen mukaan lyhytunisuus kasvattaa lihavuuden riskiä naisilla lähes kaksinkertaiseksi ja miehillä puolitoistakertaiseksi.

Niukan yöunen jälkeen insuliinin vaikutus heikkenee, leptiinipitoisuus laskee ja greliinipitoisuus nousee. Nämä muutokset heikentävät sokerinsietoa, voimistavat nälän tunnetta ja kasvattavat ruokahalua. Etenkin sokeri-, hiilihydraatti- ja tärkkelyspitoinen ruoka himottaa.

- Jos riittämätön yöuni vauhdittaa lihomista, voisiko riittävällä yöunella välttää lihomista tai jopa laihtua? pohtii Partonen.

Tätä mahdollisuutta tutkitaankin parhaillaan amerikkalaistutkimuksessa, jossa on mukana 450 alle kuuden tunnin unia vetelevää ylipainoista ihmistä. Puolet heistä sai apua, jotta yöuni venyisi puolellatoista tunnilla, ja loput jatkoivat entiseen malliin. Kolme vuotta sitten alkaneen tutkimuksen tuloksia joudutaan kuitenkin vielä odottamaan.

Myöhäiset jalkapallotreenit pilaavat yöunet

Myös lapset nukkuvat liian vähän. Esimerkiksi 14-15-vuotiaista koululaisista joka neljäs menee nukkumaan kello 23:n jälkeen.

- Vanhempien olisi syytä olla valppaana, ettei esimerkiksi jalkapallotreenejä järjestetä iltakymmenen jälkeen, koska rauhoittuminen niiden jälkeen vie aikansa, muistuttaa Partonen.

Pienet koululaiset tarvitseva 8-12 tunnin ja isommat 6,5-10,5 tunnin yöunen. Partosen mielestä yöunen pituutta olisikin syytä seurata jo lastenneuvolassa.

Myös kaamosaika lihottaa. Jopa neljä viidestä yli 30-vuotiaasta kokee sen vaikuttavan sekä yöuneen että ruokahaluun. Hiilihydraattien himo kasvaa, ja painoa tulee helposti pari kolme kiloa lisää. Ellei näitä kiloja pysty välillä pudottamaan, kymmenessä vuodessa on kertynyt jo aikamoinen rasvakerros.

Ylipainon syy voi olla myös sisäisen kellon rytmihäiriö.

- Sisäinen kello kannattaa pitää oikeassa rytmissä, ettei esimerkiksi mene syömiseksi silloin kuin pitäisi levätä. Unta voi häiritä rasvainen ruoka ja hiilihydraatit tai jopa kuntolenkki liian myöhään illalla.

Liikunnalla voi korvata huonon perimän

Ylipainoa esiintyy selvästi perheittäin, ja kaksostutkimuksetkin viittaavat siihen, että jotkut lihovat helpommin kuin toiset.

- Huonon perimänsä voi kuitenkin korvata runsaammalla liikunnalla, lohduttaa professori Jaakko Kaprio.

Toistaiseksi vain pieni osa lihomiselle altistavista geeneistä on tunnistettu. Tunnistettujen kuuden lihavuusgeenin vaikutus painoindeksin vaihteluun näyttäisi olevan vain prosentin luokkaa.

- Kyse on niin monimutkaisesta geneettisestä vaihtelusta, että siihen on vaikea päästä käsiksi. Ei riitä, että tutkitaan yhtä geeniä kerrallaan, toteaa Kaprio.

(MTV3-STT)