Riitta, 23, ja Eine, 21, ovat yhä vailla oikeutta: Poliisi saa vieläkin vinkkejä verisestä kaksoismurhasta, jonka pääepäilty riisti itseltään hengen puoli vuosisataa sitten

0:53
Katso tarina yhdestä Suomen rikoshistorian tunnetuimmista kaksoismurhista!

Tulilahden kaksoismurha on yksi Suomen rikoshistorian kuuluisimmista henkirikoksista. Tapaus askarruttaa yhä monia, sillä sen tekijästä ei koskaan saatu täyttä varmuutta.

Tulilahden leirintäalueella vuonna 1959 murhatut Riitta Pakkanen, 23, ja Eine Nyyssönen, 21, eivät koskaan saaneet oikeutta.

Yhden Suomen rikoshistorian suurimman murhamysteerin pääepäilty Runar Holmström riisti henkensä ennen oikeuden lopullista päätöstä, eikä hänen syyllisyydestään koskaan varmistuttu täysin.

Keskusrikospoliisin (KRP) rikosylikomisario Tero Haapala kertoo sähköpostitse, että Tulilahden kaksoismurhaan liittyen tulee vielä yli 50 vuotta myöhemmin satunnaisia vihjeitä.

Vihjeitä tulee yleensä silloin, kun media käsittelee vanhoja kansaa kohahduttaneita murhamysteereitä.

– Murhajutuilla jatkavat uudet dekkarit ja tutkinnanjohtajat niin kauan kuin on realistista ajatella tekijän olevan hengissä ja saatavan teosta vastuuseen, Haapala sanoo.

Kohtalokas pyöräretki

Riitta Pakkanen ja Eine Nyyssönen lähtivät kohtalokkaalle pyöräretkelle kohti Kolia 18. heinäkuuta. Heidän oli tarkoitus palata kotiin Jyväskylään 3. elokuuta mennessä Pakkasen töiden takia.

Naisista ei kuitenkaan koskaan kuulunut. Omaiset tekivät katoamisilmoituksen ja painostivat poliisia etsintöihin.

Etsintäkuulutusta luettiin radiossa, ja lopulta naiset julistettiin kadonneiksi.

Etsinnät aloitettiin Varkaudessa virheellisten havaintojen perusteella. Elokuun 21. päivä etsinnät siirrettiin Tulilahden leirintäalueelle Heinävedelle, missä Pakkanen ja Nyyssönen oli viimeksi nähty 27. heinäkuuta.

Suuretsinnöissä oli mukana 300 poliisia ja varusmiestä. Naiset löydettiin etsintöjen ensimmäisenä aamuna.

Kello 8.30 sotamies Mauno Kiviaho kompastui jonkinlaiseen rankakasaan. Kyseessä oli turpeilla ja puuntaimilla peitetty matala suohauta.

Taimet oli katkaistu puukolla. Niiden alta paljastuivat Pakkasen ja Nyyssösen ruumiit.

Puukottiko mopedimies naiset?

Tutkimuksissa selvisi, että naiset oli surmattu heinäkuun 28. päivän vastaisena yönä.

Nyyssösen ruumis oli riisuttu alasti. Molempia oli puukotettu, Pakkasta myös isketty kivellä päähän. Kumpaakaan ei oltu raiskattu.

Poliisi teki pidätyksiä eri puolilla Suomea, tuloksetta. Pian viranomaiset ilmoittivat etsivänsä sinistä, mahdollisesti Solifer-merkkistä mopedia, jota oli kuljettanut päivettynyt, keskikokoinen, noin 30–40-vuotias mies.

Monet ihmiset kertoivat tehneensä havaintoja mopedista ja väittivät miehen seuranneen tyttöjä useita kilometrejä Heinävedellä.

Mopedimiehestä kertoivat myös kaksi paikallista nuorukaista, jotka olivat vikitelleet Nyyssöstä ja Pakkasta leirintäalueella surmayön iltana 27. heinäkuuta.

Saman vuoden marraskuussa ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Munsalassa poliisi pidätti rikoksenuusija Erik Runar Holmströmin. Häntä epäiltiin useista murroista Vaasan seudulla.

Tuntomerkit täsmäsivät. Kuulusteluissa ilmeni lisäksi, että Holmströmillä oli ollut kesällä sininen mopedi. Hänellä oli myös mora-puukko, jonka terä sopii männyntaimissa olleisiin vuolujälkiin.

Holmströmistä tuli pääepäilty.

Oikeudenkäynnissä heräsi kysymyksiä

Kuulusteluissa Holmström myönsi ensin liikkuneensa Heinävedellä, mutta pyörsi myöhemmin sanansa. Hän ei koskaan myöntänyt murhanneensa naisia.

Holmströmin joutui oikeuden eteen Hasumäen kansakoulun käräjätalossa Heinävedellä.

Ihmetystä herättivät oikeudenkäynnin aikana parikin seikkaa: miten seutua tuntematon Holmström osasi upottaa naisten polkupyörät Kermajärven syvimpään kohtaan? Entä miten hän kuljetti pyörät upotuspaikalle?

Lisäksi Suohaudan kaivamisessa käytetty lapio oli haettu murhapaikasta 200 metrin päässä sijaitsevasta talosta, jonka vieraita haukkuva vahtikoira oli tiettävästi ollut vaiti läpi yön.

Teon ja jälkien peittelyyn vaadittu aika on myös herättänyt kysymyksiä.

Miten Holmström olisi ehtinyt lyhyen yön valoisana aikana upottaa pyörät, kaivaa suohaudan, haudata naiset ja kätkeä vielä heidän tavaransa lähimaastoon?

Tuomiota ei koskaan jaettu

Oikeutta käytiin pitkin vuoden 1960 loppupuoliskoa. Tuona aikana varmistui, että murhaajan on täytynyt tuntea murhapaikka ja leirintäalueen maasto.

Syyttäjä oli vakuuttunut, että Holmström oli Nyyssöstä ja Pakkasta seurannut mopedimies ja että hän surmasi tytöt yksin Tulilahdessa kello 20 jälkeen illalla 27. heinäkuuta 1959.

Kuitenkaan silminnäkijöitä, sormenjälkiä taikka verijälkiä, jotka yhdistäisivät Holmströmin kiistattomasti tekoon, ei ole olemassa.

Holmströmin syyttömyyden puolesta vaikuttaisi puhuvan myös se, että naisten kätkemiseen käytettyjen taimien vuolemajäljet ovat oikeakätisen tekemiä. Holmström oli vasenkätinen.

Erikoista on myös se, että monet naisten tavaroista löytyivät vasta noin vuosi murhien jälkeen Varkauden ja Heinäveden välisen maantien varrelta.

Todisteiden puutteessa Holmströmin murhasyyte raukesi. Hänet kuitenkin määrättiin mielentilatutkimukseen, jota hän joutui odottamaan vankilassa.

Vaasan lääninvankilassa viettämänään aikana Holmström yritti itsemurhaa kolme kertaa, joista viimeinen päättyi kuolemaan. Holmström riisti henkensä ennen oikeuden lopullista ratkaisua 8. toukokuuta 1961 hirttäytymällä sellissään.

Lakanasta tehty hirttoköysi oli sidottu ristikkoikkunan kalteriin.

Myöhemmin oikeuden puheenjohtaja ja syyttäjä totesivat, etteivät he uskoneet Holmströmin syyllistyneen Tulilahden murhiin.

Lähteet:

9:22
Katso myös: Bodominjärven murhamysteeristä on kulunut 60 vuotta: Näin murhaa tutkinut rikosylikonstaapeli kertoi tapahtumista

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja