Samaan aikaan kun viranomaiset järjestävät joukkohautoja valtavalle ruumismäärälle ja viime viikkoisen tsunamin tuhoja raivataan hiljalleen, on monen paikallisen toipuminen ja selviytyminen vasta alussa.
Indonesiaa kohdanneen luonnonkatastrofin jäljiltä lukuisat lapset ovat kadottaneet vanhempansa, monet etsivät ja surevat kadonneita tai kuolleita sukulaisiaan ja alkeelliset sairaalat ovat täynnä loukkaantuneita.
Yksi surevista on Palusta kotoisin oleva Puteri Pratiwi, joka oli matkalla kotiinsa serkkunsa seurassa perjantaina illalla. Yhtäkkiä hän tunsi maan liikkuvan jalkojensa alla.
Maanjäristyksestä järkyttynyt 18-vuotias tyttö oli edelleen sokissa, kun hän huomasi valtavan aallon lähestyvän rantaa.
– Huusin kaverilleni, että juostaan kovaa! Me juoksimme, mutta sitten hän kääntyi hakemaan moottoripyöräänsä, Puteri kertoo uutiskanava CNN:n haastattelussa.
Hän selvisi tsunamista pitämällä kiinni pylväästä, mutta kolme päivää katastrofin jälkeen hän sai suru-uutisen: Serkku oli huuhtoutunut aallon mukana ja kuollut.
Tyttö antaa haastattelua sairaalasta. Hoitopaikat ovat ääriään myöten täynnä. Ruumiita lojuu edelleen sairaalan ulkopuolella ruumispusseissa, joka paikassa leijuu kuoleman mätä haju. Joukkohautaamisilla pyritään estämään tautien leviämistä.
– Ruumiiden säilytys täällä on vaarallista, sekä potilaille että meille, sairaalan johtaja sanoo.
Paikalliset käyvät hautaamattomia ruumiita läpi yrittäessään löytää kadonneita sukulaisiaan. Monella ei ole paikkaa, jonne mennä – tuhannet kodit, yritykset ja kulkuvälineet ovat tuhoutuneet ja kadonneet maanjäristyksen ja tsunamin seurauksena.
Potilaat joutuvat odottamaan hoitoa pitkiäkin aikoja teltoissa sairaalan ulkopuolella. Heidän joukossaan on muun muassa 7-vuotias Mohammed, jonka äiti ja pikkuveli ovat kateissa. Hänen tätinsä katsoo pojan perään.
– Hän on niin surullinen. Hän sanoo muistelevansa pikkuveljeään paljon. Poika ei halua edes syödä, hän on niin surullinen.
Viranomaiset ja armeija yrittävät saada ihmisille ravintoa ja puhdasta juomavettä. Haasteita on tuhoutuneessa Palussa, mutta edelleen on syrjäisiä kyliä, jonne ei ole saatu yhteyttä eikä kulkuyhteyksiä.
Monet ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä. Ihmiset ovat murtautuneet kauppoihin ja lastanneet ostoskärryt täyteen ruokaa ja tarvikkeita. Autoilijoiden on nähty avaavan huoltoasemilla bensiinisäiliöitä ja pumpanneen polttoainetta suoraan itselleen.
Pelastusviranomaiset jatkavat työtään haasteellisissa olosuhteissa. Tiedot hengissä löytyneistä ihmisistä antavat toivoa ja voimia, mutta rojun siirtäminen ja raunioiden kaivaminen, välillä käsipelillä, on rankkaa työtä.
Indonesian kansallisen luonnonkatastrofikeskuksen mukaan maanjäristys ja tsunami vaikuttivat noin 2,4 miljoonan ihmisen elämään.
Alueella koetaan yhä jälkijäristyksiä, mikä on hankaloittanut myös paikallisten toipumista. Monet ovat liian pelokkaita nukkuakseen sisätiloissa.
