Riikka Rahin, 54, kodin vierestä lipuu autolauttoja ja purjeveneitä, kaikki matkalla jonnekin. Riikka on jo perillä. Suomenlinnasta kodin löytäneenä hän elää jasmikkeiden tuoksusta, historian kosketuksesta, stressin pois puhaltavasta tuulesta ja vuodenajoittain muuttuvasta merestä. Ne saadakseen pitää tosin välillä palella 12-asteisessa asunnossa ja kantaa ruokakasseja mantereelta.
Jo pikkutyttönä Riikka Rahi ihmetteli mumminsa luona Kaivopuistossa, mistä makuuhuoneessa illalla vilkkuva valo tuli.
– Mummi kertoi, että se on Suomenlinnan majakka. Sanoin, että haluan muuttaa sinne majakan juurelle, Riikka kertoo.
Pikkutytön sanat toteutuivat ensimmäisen kerran vuonna 1994, kun Riikan silloisen miehen työ vei heidät Suomenlinnaan Puolustusvoimien työsuhdeasuntoon. Parin erottua Riikka muutti mantereelle, mutta kaipuu Suomenlinnaan jäi. Kuuden vuoden aikana Riikka haki asuntoa Suomenlinnasta viitisentoista kertaa.
– En ole ikinä hakenut mitään niin määrätietoisesti. Aina, kun kämppiä tuli hakuun, hain. Suomenlinnassahan ei ole asunnon hakijoille mitään etenevää jonoa, vaan prosessi alkaa aina uudestaan. On sattuman kauppaa, jos ihminen ja vapaana oleva asunto sattuvat kohtaamaan.
Riikkaa onnisti vuonna 2002. Hänelle tarjottiin 25 neliön yksiötä.
– Enhän minä siihen tavaroineni mahtunut, mutta ajattelin, että jos en nyt ota tätä, niin en ikinä pääse tänne. Laitoin tavaroita varastoon, ja kun hakuun tuli jonkin ajan kuluttua ruhtinaalliset kymmenen neliötä isompi asunto, sain sen.
Nykyinen koti, venäläisten 1840-luvulla rakentama tiilitalo, sijaitsee Kirkkosaarella.
– Ikkunasta näkyy koko aava meri, Harmajan majakka ja Kuninkaanportti. Ihan vierestä lipuvat laivat. Siinä on jonkinlaista avaruutta maailman ääriin asti.
Saaren historiallinen miljöö, puut ja puistot tuovat Riikalle iloa.
– Kesän alussa lempikukkani sireenit kukkivat runsain joukoin. Myöhemmin kesällä valkoiset jasmikkeet levittävät voimakasta tuoksuaan. Talviluonto puolestaan on niin hiljainen ja rauhallinen, että kuulee omat ajatukset.
