Renny Harlin herkistyi muistellessaan vuoden 1993 Cannesin elokuvajuhlilla kokemaansa hetkeä.
Elokuvaohjaaja Renny Harlin vierailee tällä hetkellä Porin SuomiAreenassa. Julkisuudesta yleensä pois pysyttelevä 60-vuotias ohjaaja kertoi MTV:n juontaja Nina Rahkolan haastattelussa SuomiAreenassa elämästään Kiinassa, jossa hän tällä hetkellä luo uutta uraansa.
Harlin intoutui myös Rahkolan pyynnöstä muistelemaan tähänastista uraansa ja elämäänsä. Harlin halusi jakaa yleisölle muiston, joka seuraa häntä hänen lopun elämäänsä.
Ohjaaja kertoi, että yksi hänen uransa sekä elämänsä hienoimmista hetkistä tapahtui Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1993. Tuolloin Harlinin elokuva Cliffhanger - kuilun partaalla toimi elokuvajuhlien avauselokuvana.
Ennen elokuvan esittämistä Harlin oli hermoillut sitä, kuinka Cannesin kriittinen elokuvayleisö ottaisi toimintaelokuvan vastaan. Harlin sai elokuvalleen kuitenkin sellaisen vastaanoton, jota ei olisi voinut koskaan kuvitellakaan.
– Jengi tykkäsi ihan mielettömästi siitä, ja kun elokuva loppuin, ihmiset nousivat ylös ja taputtivat kymmenen minuuttia. Mietin että voi vitsit, ei voi olla totta.
LUE MYÖS: Kiinassa uraa luova huippuohjaaja Renny Harlin paljastaa asian jota kaipaa eniten Suomessa: "Tämä on niin mahtavaa"
Hurmos ei loppunut kuitenkaan tähän hetkeen, vaan jatkui vielä ikimuistoisempana elokuvateatterin ulkopuolella, jonne oli kerääntynyt valtava joukko ihmisiä osoittamaan suosiotaan ohjaajalle sekä elokuvan muulle työryhmälle tekolumen sataessa toukokuisessa Cannesissa. Tilanteen muisteleminen sai ohjaajan herkistymään toden teolla.
– Mulla oli mun käsipuolessa mun äiti, toisessa Sylvester Stallone, jonka käsipuolessa oli Elisabeth Taylor. Ja me käveltiin sitä mattoa, ja siellä tuhannet ihmiset taputtavat ja hurraavat.
– Mulla tulee oikeasti nytkin tippa linssiin, kun mä ajattelen sitä. Anteeksi, Harlin totesi liikuttuneena.
Harlin jatkoi kertomalla hänen vieressään kulkeneen Stallonen lausuneen ohjaajalle sanat, joita hän ei koskaan unohda.
– Hän sanoi: "Renny, muista tää hetki. Elämä ei muutu tämän paremmaksi koskaan". Ja mä en sillä hetkellä tajunnut sitä, vaikka se oli mahtavaa ja mulla oli mun äiti käsipuolessa.
– Mutta myöhemmin mä tajusin, että se oli yksi hienoimmista hetkistä mun elämässä.