Katariina Juselius oli paikalla, kun Pekka-Eric Auvinen avasi tulen Jokelan koulukeskuksessa vuonna 2007.
Vuonna 2007 marraskuun 7. päivä piti olla Tuusulan Jokelan koulukeskuksen oppilaille ihan tavallinen koulupäivä, mutta hieman ennen puoltapäivää se muuttui hetkessä painajaiseksi. Yksi koulun oppilas, lukiota käynyt Pekka-Eric Auvinen, 18, avasi tulen koulukeskuksessa kello 11.42. Marraskuisena päivänä Auvinen ampui kuoliaaksi kuusi lukiolaista, koulun rehtorin, koulukeskuksen terveydenhoitajan ja lopuksi itsensä.
Tästä pääse lukemaan, kuinka Jokelan surmat etenivät hetki hetkeltä.
Missi ja tv-juontaja Katariina Juselius oli tuolloin elämäniloinen 13-vuotias, joka oli muutamaa kuukautta aiemmin aloittanut Jokelan yläasteen seitsemännen luokan. Juselius muistaa tuon päivän kuin eilisen: hän lähti kotoa kouluun hieman suutahtaneena äidilleen ja löi oven perässään kiinni.
– Rehtori tuli aamulla käytävällä vastaan ja koska olen aina ollut hyvä oppilas, avasin hänelle oven ja toivotin nöyränä hyvää huomenta. Muutamaa tuntia myöhemmin rehtori sai surmansa, Juselius kertoo.
Ystävä ihmetteli, miksi koulun putket kolisevat
Hieman ennen puoltapäivää rehtorilta tuli kuulutus, että kaikkien on pysyttävä luokassa, eikä ovia tai ikkunoita saa avata. Rehtori painotti, että luokista ei saa lähteä mihinkään, sillä kyseessä on vakava tilanne.
Juselius oli ammuskelun aikana kotitalousluokassa ja vieressä ollut ystävä ihmetteli, miksi koulun putket kolisevat oudon paljon. Aika pian he saivat muilta oppilailta viestejä, että koulussa on ammuttu ja ihmisiä on kuollut.
– Sen jälkeen laitoin omalle äidilleni viestin, että täällä koulussa ammutaan, älä soita, ettei kukaan kuule meitä. Muistan, että se viesti loppui niin, että entä jos mä kuolen.
Auvinen ammuskeli kymmenen metrin päässä ruokalassa, mutta kotitalousluokkaan hän ei tullut. Juselius näki luokkakavereidensa kanssa koulun ikkunoista, kuinka oppilaat pakenivat nilkuttaen pois koulurakennuksesta. Hän epäilee, että he olivat satuttaneet itsensä pakenemistilanteessa, kun olivat hypänneet ulos toisesta kerroksesta. Juselius kuvailee, että hän oli peloissaan, mutta samalla takaraivossa jyskytti ajatus: taistele ja pakene.
– Mietin aina sitä, että olen vanhempieni ainut lapsi ja vanhemmat ajoivat minut sinne koululle. Jossain vaiheessa he eivät saaneet enää yhteyttä ainoaan lapseensa, jotkut vanhemmat eivät saaneet enää koskaan.
– Vaikka en ole vielä äiti, tunnen, miten vanhempani ja muut vanhemmat ovat olleet siellä todella peloissaan ja se särkee sydämeni.
Juselius muistelee koskettavassa videohaastattelussa traagista päivää. Hän kertoo, kuinka heidän luokkansa evakuoitiin ja miten elämä jatkui tuon päivän jälkeen.