Columbinen kouluammuskelusta tänään päivälleen 20 vuotta – verilöylystä selviytynyt Will muistaa, kuinka suosikkiopettaja uhrautui oppilaiden puolesta: "Yhtäkkiä hän siirtyi sankarimoodiin"

Aamupäivällä 20. huhtikuuta 1999 Columbinen koulun oppilaat, 18-vuotias Eric Harris ja 17-vuotias Dylan Klebold hyökkäsivät asein ja pommein lukion tiloihin.

Harris ja Klebold surmasivat yhteensä 12 oppilasta, opettajan sekä lopulta itsensä. Heidän lisäkseen tapahtuneessa haavoittui yli 20 ihmistä.

Columbinen synkät tapahtumat kuuluvat ensimmäisiin koulusurmiin, jotka saivat myös mediassa paljon huomiota.

Myöhemmin kävi ilmi, että molemmat ampujista olivat jättäneet merkkejä väkivaltafantasioistaan niin internetiin kuin koulutöihinsäkin.

Will Beck muistaa, kuinka hänen suosikkiopettajansa uhrautui oppilaiden puolesta

2:38

Yksi Columbinen verilöylyn selviytyjistä oli Will Beck, joka oli tapahtumahetkellä 15-vuotias.

Mies kuvailee CNN:n haastattelussa aamupäivän tilanteen olleen paikan päällä aluksi hyvin hämmentävä ja, että hän luuli kovia aseen pamauksia aluksi ilotulitteiksi. 

– Ajattelin aluksi, että tämän täytyy olla jokin vitsi, Beck kertoo.

Tilanteen vakavuus alkoi konkretisoitua, kun hän näki luoteja maassa, alkoi kuulla kiljuntaa ja huomasi yhden ampujista kukkulan päällä. Beck juoksi paniikissa sisälle koulun tiloihin ja törmäsi siellä suosikkiopettajaansa, Dave Sandersiin.

– Kerroin hänelle, että siellä on ammuskelu meneillään. Sitten hän yhtäkkiä siirtyi sankarimoodiin.

Opettaja Sanders kerkesi pelastaa lyhyessä ajassa monia ihmisiä. Sandersin tiedetään juosseen pitkin käytäviä ja ohjanneen oppilaita päättäväisesti turvallisempiin paikkoihin.

Hetken kuluttua Sanders itse sai kuitenkin luodista ja kuoli vammoihinsa.

Kun tilanne oli päällä, Beck päätti piiloutua kavereidensa kanssa koulun WC-tiloihin. Beck muistaa rukoilleensa WC-kopissa niin oman kuin siskonsa turvallisuuden puolesta, jonka hän tiesi olevan vielä jossain päin koulua.

Pian toinen opettaja lähestyi Beckiä ja hänen kavereitaan, joka ohjasi heidät auditorion läpi turvaan pois kampukselta.

"En voi elää enää pelossa enkä surussa"

Will Beck haluaa omalla tarinallaan jakaa tietoutta siitä, että näinkin traumaattisista kokemuksista voi lopulta selvitä.

– Tunnen olevani niin onnekas, en voi elää enää pelossa enkä surussa. Minun on mentävä ulos ja iloittava. Ammuskelussa menehtyneet eivät voi pitää hauskaa, he eivät voineet mennä naimisiin tai saada lapsia. Haluan vain elää täysillä ja pitää heidät koko ajan mielessäni.

Katso Willin haastattelu kokonaisuudessaan yläpuolelta löytyvältä videolta.