Realismi palasi pakolaispolitiikkaan - miksi juuri nyt?

Riuskoja toimia voi pitää hienoisena yllätyksenä ottaen huomioon, että vain runsaat kaksi viikkoa sitten pääministeri Juha Sipilä ilmoitti antavansa Kempeleen-asuntonsa turvapaikanhakijoiden käyttöön. Sipilän hyvää tarkoittava ele oli sukua liittokansleri Angela Merkelin Saksaan jo aiemmin julistamalle Willkommenskulturille, pakolaiset tervetulleiksi toivottavalle valtiolliselle suhtautumistavalle.

Viestit menivät läpi maailmanlaajuisesti, ilmeisesti myös pakolaisten lähtömaissa. Olivatko ne omiaan myös kiihdyttämään pakolaisten tuloa? Julkisuutta hallinnut valtionjohtajatasoinen auttamisen eetos on joka tapauksessa voinut hämärtää, mistä kaikesta pakolaiskriisissä on kyse.

On käynyt selväksi, etteivät likimainkaan kaikki tulijat ole Isisin kurkunleikkaajia tai Assadin tynnyripommeja pakenevia syyrialaisia. Näiden henkensä kaupalla lähteneiden virtaan ovat liittyneet jo aiemmin Syyrian jättäneet, Libanonin ja Turkin pakolaisleireille asettuneet, ihmiset. Olot leireillä voivat olla ala-arvoiset, mutta he eivät silti ole välittömässä hengenvaarassa.

Ja kuten Suomeen saapuneiden kansallisuuksien kolmen kärki kertoo, samaan kansainvaellukseen on liittynyt monen muunkin epävakaan maailmankolkan ihmisiä: irakilaisia, somaleja, afgaaneja.

Pikkuhiljaa on valjennut sekin, että he eivät olisi täällä, elleivät kriisialueilla ja niiden naapurimaissa operoivat ihmissalakuljettajat olisi kyenneet luomaan saumatonta logistista ketjua, joka parhaassa tapauksessa takaa pakolaisille sujuvan, maksettavissa olevan ja Välimeren ylitykseen verrattuna turvallisen reitin Pohjois-Eurooppaan. Ja salakuljettajille satumaiset voitot.

Kaikesta päätellen sekä Suomen viranomaisten että poliitikkojen tilannekuva pakolaiskriisistä on nyt aiempaa jäsentyneempi. Muutamassa päivässä Suomi on aloittanut rajavalvonnan ja mittavan ihmissalakuljetuksen vastaisen poliisioperaation, avannut järjestelykeskuksen ja ilmoittanut, että Somalian ja Irakin turvallisuustilanne arvioidaan uudelleen. Uudelleenarviointi tuskin voi tarkoittaa muuta kuin linjan kiristymistä. Se voi tuottaa katkeria pettymyksiä tänne jo ehtineille turvapaikanhakijoille.

Linjan kiristyminen, mikä näkyy siinäkin, että Suomi äänesti tiistaina sisäministerien EU-kokouksessa tyhjää taakanjaosta, nostattanee kritiikkiä sekä kotimaassa että ulkomailla. Kritiikin voi kestää, sillä numeroiden valossa Suomen toimet eivät ole liioiteltuja. Jos virallinen arvio noin 15000 turvapaikanhakijasta tänä vuonna pitää paikkansa, Sipilän Suomi ratkoo pakolaiskriisiä väkilukuun suhteutettuna samassa sarjassa kuin Merkelin Saksa.

Kirjoitus on alun perin julkaistu MTV.fi:n kommenttipalstalla 23.9.2015.