Mikkelissä taatusti tiedetään, että draaman kaari katkesi kuin kanan lento, kun pettänyttä kaviouraa alettiin paikkailla huonoimpaan mahdolliseen aikaan, juuri päälähdön partaalla.
St Michelin osallistujat olivat nostamassa latingin huippuunsa, kun kaksi minuuttia ennen h-hetkeä tulee kuulutus, että radalla on havaittu monttu. Sitä aletaan paikata ja lähtö lykkääntyy.
Toinen lataus, ja toinen kuulutus, että startti viivästyykin edelleen. Ei muuta kuin valjakot varikolle, ja yhteensä puolisen tuntia kestänyt venttailu jatkui. Kuin tähtiluokan näyttelijäkaarti olisi ajettu teatterilavalta juuri loppuhuipennuksen alkaessa ja lavastehenkilökunta olisi tullut estradille parsimaan kulisseja kasaan.
Viikonvaihteen päälähdön mittasuhteet huomioituna voidaan puhua skandaalista. Sen suuruus riippuu kunkin asianomaisen näkökulmasta.
Jos Mikkelin kavioura osaisi ilmaista itseään sanallisesti, olisi se parkaissut siinä ja silloin, että ”tehkää minulle remontti, en kestä enää!”.
* * *
Remontti on kyllä tulossa, mutta näillä näkymin vasta vuoden 2019 St Michelin jälkeen.
Mikkelillä on ollut keväisin suuria ongelmia kaviouran kunnon kanssa, mutta nyt niitä alkaa ilmaantua myös kesällä. Erään kuskin mukaan radasta oli irtoillut viikonlopun aikana kavion kokoisia lohkareita, joten päälähdön viivästyksen aiheuttanut takasuoran kraateri ei ollut ainoa ongelma.
Samalla St Michelin ja Mikkelin imago kokee kolauksen. Auringonpaisteessa kylpenyt yleisö näytti ottavan viivästyksen rennosti, mutta osallistujien leirissä tunnelma oli toinen.
Tieto pettäneestä radasta kiirii myös maan rajojen ulkopuolelle, mikä on kansainvälisen koitoksen maineelle myrkkyä. Tuskinpa esimerkiksi Daniel Redén on ensi vuonna hirveän hanakka ilmoittamaan hevosiaan Mikkeliin.
Riskit ovat tämänkaltaisissa tapauksissa kauhistuttavat. Yksi päälähdön osallistujista sanoi pruuvissa ajaneensa takasuoran kuoppaan, joka oli puoli metriä leveä ja kymmenen senttiä syvä. Hevonen oli horjahtanut, ja nyt taustavoimat odottavat pelolla, jäikö tapauksesta jälkiä. Usein tämänkaltaiset vammat näkyvät vasta seuraavana päivänä.
Toinen kuski kertoi, että kengittä juossut hevonen saattoi laukata sen vuoksi, kun joutui tepastelemaan avokavioin kohtuuttoman pitkään. Aristamaanhan sellainen voi alkaa.
* * *
Kavioura on raveissa ehdottomasti tärkein osa-alue. Sen on oltava turvallinen ja hevosystävällinen – ja nykyvaatimuksien mukaan tietenkin mahdollisimman nopea, varsinkin jos ollaan Mikkelissä. Yhtälö on haastava ratamestarille, mutta viimeistä kohtaa ei saa täyttää kahden ensin mainitun kustannuksella.
Tuntuu hurjalta ajatella, että nykyisellä, umpitampatulla ja kuluneella kaviouralla pitäisi päästellä vielä kaksi vuotta kilpaa. Ajaa vielä kaksi kansainvälistä St Micheliä. On selvää, että radalle pitää tehdä näiden kahden vuoden aikana väliaikaistoimenpiteitä, mitkä tulevat maksamaan hunajaa.
St Michel on Kuninkuusravien jälkeen raviurheilun toiseksi tärkein tuote. Se on äärimmäisen arvokas paitsi Mikkelille myös koko lajille. Viikonlopusta on rakennettu pitkäjänteisellä työllä mestariteos. Sen ei saa alkaa antaa sortua. Taakka ja vastuu ei ole yksin mikkeliläisten vaan koko valtakunnan raviväen.
Vaikka päälähdön ja koko viikonlopun taso ei tänä vuonna kohonnut parhaiden kertojen kaltaiseksi, nousi yleisömäärä huippulukemiin. Sekä lauantaina että sunnuntaina lyötiin viimevuotiset lukemat kirkkaasti. Tämä kertoo St Michelin vetovoimasta ja siitä, että tapahtuman eteen täytyy tehdä kaikki voitava.
Löytyisivätkö jostain siis ainekset sille ihmeelle, että rataremontti saataisiin tehtyä etuajassa? Voi olla, että jokainen ennen rataremonttia ajettu St Michel löisi rujon lommon legendaarisen tapahtuman julkikuvaan.
Olisi jo aika palauttaa maailmanennätysrata arvoiseensa asemaan.