Meillä ja muualla on ajettu hevosilla kilpaa ammoisista ajoista alkaen. Suomen ensimmäinen organisoitu ravitapahtuma järjestettiin jo 200 vuotta sitten Turussa Aurajoen jäällä. Kilvanajojen periaate on ollut Rooman Circus Maximuksesta Härmän PowerParkiin simppeli: ensimmäisenä sääntöjen puitteissa maaliin ehtinyt valjakko on voittaja.
Veikkauksen urheilu- ja pöytäpeleistä vastaava Sami Kauhanen haastoi runsas viikko sitten C More Maxin lähetyksessä lajiväen miettimään, miten ravitapahtumasta saisi nykyaikaisemman. Entinen ravivalmentaja ja -ohjastaja sekä Fintoton markkinointipomo tuntee lajin lainalaisuudet niin kentän kuin kabinetin puolelta, joten avaus tuli varteenotettavasta vinkkelistä.
Ajat muuttuvat, mutta ravitapahtuman rytmitys on pysynyt samana: on tietty minuuttimäärä verryttelyaikaa ja tietty minuuttimäärä peliaikaa. Yleensä kun ravien peruskirjaan on kajottu, on pian pakitettu takaisin vanhaan. Näin kävi viimeksi kuukausi sitten, kun kolmannen lähdön jälkeinen pitkä lämmittelytauko poistettiin.
* * *
Aina aika ajoin ilmoille nousee idea, että otetaan käytäntöön niin sanottu kolmijako- eli erätaukomalli.
Moni unohtaa, että tätä testattiin kymmenisen vuotta takaperin Oulun ja Ylivieskan raveissa. Ajettiin kolme lähtöä ripeällä aikataululla ja pidettiin ensimmäinen erätauko. Tämän jälkeen lasketeltiin tiiviissä tahdissa silloiset V4-kohteet, minkä jälkeen seurasi toinen erätauko. Sitten hurautettiin vielä viimeiset taistot.
Tapahtuma oli jaettu selkeästi kolmeen näytökseen, ja jos ei jaksanut katsoa raveja alusta loppuun, saattoi tulla seuraamaan vain haluamansa osan. Kullakin jaksolla oli säännöllinen alkamisaika. Lisäksi kokonaiskesto oli 10-15 minuuttia tavallista ravitapahtumaa lyhyempi.
Me kilpailujärjestäjät olimme varmoja, että käytännöstä tulee hitti. Toisin kävi. Osallistujat olivat tyytymättömiä, eikä yleisöstäkään kantautunut hurraa-huutoja. Vähin äänin palattiinkin takaisin tuttuun päiväjärjestykseen.