Ylivieskan sunnuntairavien viidennessä lähdössä lähestyivät maalia tasatahtia Pink Floyd ja Dean Vic. Ensin mainittua ohjasti 20-vuotias Victor Björkroth, jälkimmäistä häntä 57 vuotta vanhempi Jouko Marttila. Tällä kertaa nuoruus voitti niukasti.
Ravien toisessa lähdössä 20-vuotias ohjastaja Veera Vekola näytti ajokillaan Caldera Amour miespuolisille kollegoilleen kaapin paikan.
Sotkamolainen Veikko Tolkkinen käynnisti kuskikarriäärinsä 59-vuotiaana. Nyt vajaat kymmenen vuotta myöhemmin hän on yltänyt ykköseksi 30 kertaa ja maistanut voiton makeutta Toto76-tasolla saakka. Hyvin ehti vielä varttuneemmallakin iällä mukaan.
Raveissa kyseisen kaltaiset asetelmat eivät ole mitenkään erikoisia. Raviurheilussa ovat kaikki ikään ja sukupuoleen katsomatta samalla viivalla. Periaatteessa jokaisella on mahdollisuudet ponnistaa lajin huipulle. Tätä näkökulmaa soisi tuotavan lajin markkinoinnissa enemmänkin tykö.
Eikä kyseessä ole nykymaailmassa niin navakasti tuivertavan tasa-arvon tuulen mukanaan tuoma uudistus, vaan näin on ollut vuosikymmenet. Harva laji voi ylpeillä samalla.
* * *
Iästä puheen olleen, nuori kuskiässä Hannu Torvinen nousee näinä päivinä tuhannen voiton klubiin. Hän tekee sen toiseksi nuorimpana suomalaiskuskina, vain pari kuukautta vanhempana kuin Veijo Heiskanen, joka ylitti tuhannen voiton haamurajan vuonna 1984.
Torvisen taival kuskikaartimme eturiviin on ollut paitsi ilmiömäisen nopea myös tähtiin kirjoitettu. Kuuluisan ravisuvun vesa näytti lahjakkuutensa heti kättelyssä, kun hän ohjasti kesällä 2008 uransa ensimmäisessä kisassa voiton. Eikä voitto tullut millään varmaravisella konkarilämminverisellä, vaan edellisikisoissa lähinnä laukkailemaan keskittyneellä aloittelevalla suomenhevosella Viriaaronilla.
”Jämsän jätkistä” vanhemman vanavedessä ovat huipulle nousseet samoissa piireissä viihtyvät Iikka Nurmonen, Santtu Raitala ja Hannun nuorempi veli Jukka. Myös muista maan kolkista on kohonnut lahjakkuuksia esille Olli Koivusen ja Emma Väreen johdolla.
Nuoret huiput ovat edustuskelpoisia ja ulospäin suuntautuneita persoonia. Keskusjärjestö Hippos voisikin pestata Torviset ja kumppanit kouluihin ja harrastekerhoihin kertomaan elämänsä polkua miettiville kasvuikäisille, kuinka raviurheilu on vauhdikas ja varteenotettava harrastus - kenties jopa tuleva ammatti.
* * *
Valtakunnan ohjastajaliigan kärkikymmenikkö on kokenut mullistuksen. Tämän kauden top tenistä peräti puolet ovat nähneet päivänvalon 1990-luvulla. Nuoret valtaavat markkinoita kiihtyvällä tahdilla, sillä kyseisestä viisikosta kaikki (Hannu Torvinen, Iikka Nurmonen, Jukka Torvinen, Olli Koivunen ja Santtu Raitala) takovat tänä vuonna omia kausikohtaisia ennätyslukemiaan.
Viisikosta kolme ensiksi mainittua ovat profiloituneet lainaohjastajiksi. Kaksi jälkimmäistä ovat kertoneet intohimostaan valmentamiseen. Olli Koivunen on mittavaa valmennustallia pyörittävän isänsä Harrin oikea käsi. Santtu Raitala on toiminut ohjastamisen ohella kaiken aikaa myös treenarina. Toiminta on ollut pienimuotoista, kun treeniin ei ole ollut tulijoita.
Tämä on ihmetyksen aihe, sillä tulokset kertovat ammattitaidosta silläkin saralla. Tältä kaudelta Raitalan treenattavien voittoprosentti on 44, koko uran varrelta 38. Hurjia lukuja, olkoonkin, että hevosmäärät ovat olleet pieniä.
Toinen ihmetyksen aihe: miksi suomalaiset raviradat eivät kosiskele nuoria ammattilaisia ratatreenareikseen? Nuorista valmentajista on ylipäätään alalla pula, mutta toisaalta niiden harvojen annetaan touhuta omissa oloissaan.
Ruotsissa asian tola on ymmärretty. Radat hamuavat menestyviä treenareita tiluksilleen, sillä keskusjärjestö jakaa tukia radan alueella kortteeraavaan hevosmäärään perustuen. Jotta taas valmentajien mielenkiinto herää, radan treenipaikkojen ja fasiliteettien tulee olla ensiluokkaisia. Tästä hyötyvät puolestaan kaikki alueen hevosharrastajat.
Lisäksi lajia on helpompi myydä medialle ja yleisölle, kun valmentajat ja ohjastajat profiloituvat vahvasti kotirataansa. Suomen nousevista nuorista vain Olli Koivunen on selkeästi yhdistettävissä johonkin maakuntarataan.
Kun alussa ylistettiin ravien olevan Suomessa iän ja sukupuolen suhteen tasa-arvoinen laji, voidaan tässä asiassa kysyä, että missä muussa lajissa ei houkuteltaisi kirkkaita tulevaisuuden tähtiä oman alueen toimintaa edistämään?