Tuore Top10-ohjastaja toteutti parhaan uudenvuoden lupauksensa jo viime vuonna

Suomen voitokkain ohjastaja on kahdeksatta kertaa peräkkäin hallitseva Euroopan mestari ja ohjastajien MM-hopeamitalisti Mika Forss. 49-vuotias hämeenkyröläinen saalisti ajajaliigavoitot myös Forssan, Lahden ja Tampereen raviradoilta.

Pohjoisimpia ratoja hallitsee 59-vuotias Mauri Jaara, joka narutteli eniten ykkössijoja Rovaniemellä, Torniossa ja Kajaanissa. Kotiradallaan Oulussa hän joutui kuitenkin tyytymään vuosien diktatuurin jälkeen kakkossijaan nuorempien voimien edessä.

Kolmas kolmeen ratakohtaiseen ajajaliigavoittoon vuonna 2017 yltävä mies on nimittäin 26-vuotias Santtu Raitala. Oulun lisäksi Raitala oli etevin Jyväskylässä ja Kaustisella. Hänen arkipäiväänsä ja ajatuksiinsa tutustuttiin aiemmin tässä kuussa nettisivuillamme.

Koko Suomen toiseksi voitokkain ohjastaja on Ari Moilanen. 56-vuotias Vihdin pumpulisormi kaasutteli ykköseksi kahden suurimman raviradan ajajatilastoissa: kotiratansa Vermon lisäksi myös Kouvolassa.

25-vuotias Hannu Torvinen sijoittuu valtakunnan ajajaliigan kolmanneksi, vaikka hän ei yltänyt ykköseksi ainoankaan maakuntaradan kuskipörssissä. Junioreiden esiinmarssia ratakohtaisissa liigoissa se ei silti estänyt: vasta 22-vuotias Olli Koivunen kuittaa kultaa kotikaupungissaan Turussa ja isänsä Harri Koivusen synnyinseuduilla Porissa, 24-vuotias Iikka Nurmonen on Kuopion voitokkain ohjastaja.

Seinäjoen lisäksi myös Ylivieskan ravirata siirtyy kauden 2017 myötä laihialaisvallan alle, sillä 45-vuotias Hannu Hietanen ohjasti eniten täysosumia molemmissa. 43-vuotias Jani Ruotsalainen juhlii kotiradallaan Mikkelissä.

Nuoriso-osastoon voidaan lukea Joensuun ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös Lappeenrannan ajajaliigan voittava Henri Bollström. 33-vuotias laukaalainen saavutti ensimmäistä kertaa samalla kaudella kaksi rataliigavoittoa sekä sijoituksen valtakunnallisen ajajaliigan kärkikymmenikössä.

Kilpaileminen pitää kipinän kytemässä

– Hyvä vuosi on ollut kaikin puolin. Tähtihetkinä on sellaisia meriittejä kuin kylmäveristen Suur-Hollola ja Tawastsjernan muistoajo, valtakunnan kymmenenneksi voitokkain ohjastaja Henri Bollström kertaa.

– On mahtavaa, kun pääsee ajamaan isoissa lähdöissä ja vieläpä voittaa niissä. Pauli Raivion hevoset ovat olleet hurjassa iskussa, joten niillä on kelvannut päästellä, hän viittaa muun muassa menestysajokkeihinsa Tähen Toivomukseen ja Ellin Sisuun.

Arkipäivä raviurheilun parissa on ollut Bollströmin elämässä samanlaista jo pitkään.

– Kierrän raveissa keskimäärin neljästä viiteen päivää viikossa. Muun ajan kengittelen. Kaikki hommat liittyvät kyllä raviurheiluun, hän kuvailee.

– Joka hommassa arki on väkisinkin välillä harmaata, aina pitää lähteä ja istua autossa pitkiä pätkiä. Mutta sitten kun pääsee raveihin paikan päälle, niin kilpailutilanne sytyttää aina.

Ohjastaja ei valita muustakaan puuhasta hevosten tai hevosihmisten parissa, joskin kaikenlaista on jo tähänastisellakin uralla tullut nähtyä ja kuultua.

–  Eläinten kanssa on kiva tehdä töitä, mutta olen tullut aina hyvin juttuun ihmistenkin kanssa. Kritiikkiä pitää osata ottaa vastaan, se kuuluu tähän hommaan. Kaikille sattuu välillä virheitä, jotka pitää osata myöntää, hän muistuttaa.

– Tykkään tutustua uusiin ihmisiin, vaikka erikoisiakin persoonia on sattunut sekaan. Kommentteja on kyllä tullut vaikka minkälaisia. Mutta niistä pitää poimia oikeat asiat, ja käydä ne läpi oman kehittymisenkin kannalta. Liikaa ei pidä päätään vaivata. Menneille ei enää yksinkertaisesti voi enää mitään, joten kohti uusia seikkailuja.

Vaikka kilpailuhenki on kova ja pärjäämisen halu palava, Bollström kokee ettei ammattiohjastajien ainoa vastuu kohdistu vain oman hevosen sijoituksen miettimiseen.

– Henkilökohtaisesti yritän välttää turhan ahtaita paikkoja. Muutenkin pitäisi yhdessä huolehtia, että kaikilla olisi mahdollisimman turvallista ja hommat sujuisi. Tämä korostuu etenkin silloin, kun mukana on vähemmän rutinoituneita kuskeja.

Vapaa-ajallakin urheilua

Avovaimonsa kanssa asuva Bollström ei ehdi kotona liiaksi maleksia, mutta viihtyy kyllä sielläkin.

– Kuntosalilla yritän käydä, mutta siellä saisi treenata lisää. Jotenkin aina kun kotiin pääsee, niin sitä miettii kahdesti että jaksankohan lähteä. Liian usein vie voiton tuo sohvakin, hän naureskelee.

– Seuraan jonkin verran jääkiekkoa ja muutakin urheilua. JYP on ykkösjoukkue, mutta pitkävedossa pelaan tarvittaessa sitä vastaankin.

Bollström ei ole miettinyt vuodelle 2018 erityistä uudenvuoden lupausta.

– Tupakanpolton lopetin jo vuosi sitten ja se lupaus on pitänyt. Ajattelin reilu vuosi sitten että nyt tämä saa riittää ja se olikin hyvä lupaus se, hän toteaa.

– Uudenvuoden toivomuksena voisi sanoa, että saisi sellaisia jatkossakin hevosia joilla pärjäisi Toto76-päivinä. Se on kuitenkin suomalaista raviurheilua parhaimmillaan, ja palkinnotkin ovat lauantaisin kohdallaan. Itse yritän jatkossakin kiertää ahkerasti raveja, tehdä kotiläksyni hyvin ja sitä myöten minimoida virheet, ettei tulisi ylilyöntejä eikä alilyöntejä. Vuoden päästä nähdään miten kävi!

Juttua päivitetty 1.1.2018: Korjattu Oulun ja Kajaanin ajajaliigojen voittajat.