Päättynyt vuosi on ollut monin tavoin menestyksekäs diplomatialle mutta myös muistuttanut sen epäonnistumisista. Niin sanottu EU3+3-ryhmä ja Iran pääsivät sopuun ydinasekysymyksestä. Kolumbian rauhanprosessi näyttää lupaavalta vuosikymmenten konfliktin jälkeen. Samaan aikaan sota Syyriassa on tappanut satoja tuhansia ja ajanut miljoonat ihmiset kodeistaan. YK on esittänyt avunpyynnön 90 miljoonalle hätää kärsivälle 37 maassa, joista useimmat ovat konfliktimaita.
Edellä mainitun valossa on selvää, että konflikteja on mahdollista estää, mutta suurimmassa osassa tapauksia epäonnistumme. Kansainvälinen yhteisö on käyttänyt lukemattomia tunteja konfliktien selvittelyyn, mutta ennaltaehkäisy on jäänyt vähemmälle huomiolle. Seuraukset ovat tuhoisat. Siksi meidän on sitouduttava rauhanvälitykseen.
YK:ta on vahvistettava
Rauhanvälitys on YK:n perustehtävä. YK on maailman johtava globaalitoimija ja usein ainoa tarpeeksi luotettu puolueeton taho toimimaan konflikteissa. Sekä YK:n turvallisuusneuvosto että yleiskokous ovat sitoutuneet YK:n rauhanvälityskyvyn vahvistamiseen, mutta jostakin syystä tämä ei ole johtanut käytännön toimiin. YK uudistaa parhaillaan rauhan ja turvallisuuden agendaansa, ja sen on nyt osoitettava johtajuutta ja näytettävä selvällä esimerkillään, että rauhanvälitys, konfliktinesto ja rauhanrakennus ovat todellisia prioriteetteja.
YK:n rauhanvälityksen ystäväryhmä, jossa Suomi on toisena puheenjohtajana, ja Ruotsin johtama rauhanrakennuskomissio ovat hyviä foorumeja rauhanvälitykselle annetun huomion ja voimavarojen kasvattamiseen. Yhä useammat YK:n jäsenmaat pitävät rauhanvälitystä tehokkaana tapana estää konflikteja. Rauhanvälitys on myös jälkihoitoa huomattavasti halvempaa, suojaa kehitysyhteistyön tuloksia sekä mikä tärkeintä, pelastaa ihmishenkiä.
Naisten laaja osallistuminen rauhanprosesseihin on taattava
Rauhallisten ja turvallisten yhteiskuntien edistäminen ei onnistu ilman koko yhteiskunnan mukanaoloa prosessissa. Jotta rauhansopimukset saadaan kestämään, tulee naisten panosta niissä kasvattaa. Suomi ja Ruotsi rahoittavat aloitteita, joilla koulutetaan naisia osallistumaan rauhanprosesseihin sekä vahvistetaan YK:n rauhanvälitystoimijoiden tasa-arvo-osaamista. Ruotsi tukee paikallisia naisrauhantekijöitä ja rauhanaktivisteja Irakissa, jossa naiset ovat kärsineet valtavasti viime aikojen väkivallasta. Suomi tukee paikallista rauhantyötä, mukaan lukien naisjärjestöjä, Syyriassa. Pohjoismaat ovat yhdessä perustaneet pohjoismaisten naisrauhanvälittäjien verkoston yhtenä vastauksena tarpeeseen lisätä naisten osallistumista rauhantyöhön.