Maatalouden kannattavuudessa eroja: Suurtilat vahvoilla, sikatilat poikkeus | MTV Uutiset
Rakennemuutos ravistelee maataloutta: Näin kannattavuus jakautuu tiloilla
Lihakarjatilojen lisäksi myös lypsykarjatilojen kannattavuus on paranemassa.Lehtikuva
Julkaistu 28.09.2025 06:26
MTV UUTISET – STT
Kannattavimpia ovat yleensä suuret maatilat, mutta isot sikatilat ovat poikkeus.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) ennusteen mukaan maatalouden kannattavuus on paranemassa viime vuodesta selvästi. Tänä vuonna maatilojen keskimääräinen yrittäjätulo on ennusteen mukaan noin 37 400 euroa, kun viime vuoden vastaava ennusteluku oli noin 21 000 euroa.
Tämä johtuu Luken tutkijan Jukka Tauriaisen mukaan useista eri tekijöistä.
– Taustalla on etenkin hintasuhdanteiden ja satomäärien muutos. Tiloilla on myös tehty toimia kannattavuuden parantamiseksi ja valintoja sen suhteen, mitä tuotetaan tai kylvetään peltoon.
Kannattavuutta on parannettu monin eri tavoin, kuten investoimalla koneisiin tai laitteisiin, tarkistamalla viljelyssä lannoitusta tai korvaamalla nautatiloilla ostorehua nurmirehulla ja itse tuotetulla viljalla.
Luonnonvarakeskuksen ennuste maatilojen kannattavuudesta perustuu noin 630 maatalousyrityksen tilinpäätös- ja tuotantotietoihin. Se kuvaa noin 24 000 suurimman alan yrityksen keskimääräisiä tuloksia.
Nämä tilat viljelevät noin 90 prosenttia Suomen peltoalasta ja tuottavat yli 95 prosenttia maatilatuotannon tuettomasta arvosta.
Valtava rakennemuutos
2000-luvulla maatilojen koko on suunnilleen kaksinkertaistunut.
– Samalla maatilojen määrä on puolittunut. Valtava rakennemuutos on meneillään, ja se vaikuttaa kannattavuuteen. Isot tilat ovat tehokkaampia ja tuottavampia, Tauriainen sanoo.
Koko kuva on kuitenkin Tauriaisen mukaan sellainen, että maatilojen kannattavuudessa on haasteita ja vaihtelu tilojen välillä on suurta. Viime vuonna pieniä, alle 15 000 euron vuosittaiseen liikevaihtoon yltäviä tiloja oli noin 17 000. Kaikkiaan maatiloja oli noin 43 000.
Kokoluokan lisäksi myös tuotantosuunta vaikuttaa kannattavuuteen. Luonnonvarakeskuksen mukaan kannattavuus on kohentunut eniten nauta- ja siipikarjatiloilla sekä suurissa vihanneksia tuottavissa kasvihuoneyrityksissä, kuten Pohjanmaan tomaattiviljelmillä.
Koko kuva on kuitenkin Tauriaisen mukaan sellainen, että maatilojen kannattavuudessa on haasteita.Lehtikuva
Lihakarjatilojen lisäksi myös lypsykarjatilojen kannattavuus on paranemassa, jos maidon hinta pysyy samalla tasolla kuin vuoden alkupuoliskolla. Maidon ja naudanlihan tuottajahinnat ovat olleet hienoisessa nousussa.
Siipikarjatiloille tuo Tauriaisen mukaan kannattavuutta ja vakautta se, että niiden toiminta perustuu sopimustuotantoon. Hänen mukaansa Luken arvio siipikarjatilojen tuottavuudesta perustuu kuitenkin melko pieneen määrään tiloja.
Sikatilojen kannattavuus on sen sijaan edelleen heikko.
– Kustannukset ovat melkein yhtä suuret kuin tuotot. Tuottajahinta on tänä vuonna loivasti laskusuunnassa, Tauriainen sanoo.
Sikojen rehut ovat tilastojen mukaan kallistuneet kuluvana vuonna noin kolme prosenttia, mikä on tuottajille merkittävä lisäkustannus. Sikatilojen kannattavuudessa on kuitenkin eroja, jotka johtuvat muun muassa tilakoosta ja työvoimakustannuksista.
Peruna myötätuulessa
Viljakasvien tuottajahinnat jäänevät tällä satokaudella edellisvuotta alhaisemmiksi. Sadonkorjuu on vielä kesken, mutta Luonnonvarakeskuksen elokuussa julkaisema satoarvio ennustaa 11 prosenttia suurempaa viljasatoa kuin viime vuonna. Leipäviljojen sato näyttää muodostuvan selvästi suuremmaksi kuin edellisvuonna.
Viljan sekä öljy- ja valkuaiskasvien viljelyn tuotantokustannukset pysyvät tänä vuonna samoina kuin edellisvuonna, eikä kannattavuus ole parantunut.
Perunan ja sokerijuurikkaan viljelyn kannattavuus näyttäisi sen sijaan hieman parantuvan. Tämä edellyttäisi kuitenkin sitä, että vielä korjaamaton talviperunoiden sato olisi edellisvuosien tasolla.
Broilerin tuottajahinta laskenut
Suomen Broileryhdistyksen puheenjohtaja Oskari Kössi on itsekin siipikarjatilallinen, eikä hän allekirjoita Luken ennustetta siipikarjatilojen kannattavuuden kasvusta.
– Kannattavuus ei ole kehittynyt tänä vuonna paremmaksi, koska tuottajahinta laski viimeksi keväällä, Kössi sanoo.
Rehu on siipikarjatiloilla suuri kuluerä.Lehtikuva
Viime vuoden lopussa broilerinlihan keskimääräinen tuottajahinta oli 1,77 euroa kiloa kohden, tämän vuoden kesäkuussa enää 1,69 euroa kiloa kohden. Broilerinlihan tuottajahintaan vaikuttavat muun muassa teollisuuden ja kaupan väliset sopimukset.
– Tuottajahintaa on laskettu, vaikka kulutus kasvaa. Kaupalla on vahva asema ja matkalla tuotantotiloilta kauppaan on monta toimijaa välissä. Teollisuus ja logistiikka ottavat myös omat osuutensa, Kössi toteaa.
Siipikarjatilojen kannattavuus on hänen mukaansa kuitenkin kohtuullisella tasolla. Kaksi vuotta on kulunut melko samalla tasolla, ja tätä ennen tuottajahinta oli hieman korkeampi.
Rehu on siipikarjatiloilla suuri kuluerä. Broilerit syövät pääasiassa teollista rehua, joka sisältää muun muassa kotimaista viljaa ja hernettä. Nykyään rehutehtaat ovat alkaneet hyödyntää enemmän kotimaisia valkuaislähteitä ulkomaisen soijan sijaan.
– Kotimaista valkuaista on lisätty selkeästi viime vuosina, ja sen näkee myös kasvaneissa herneen tuotantoaloissa, Kössi sanoo.
Suomessa lihasiipikarjatilojen keskikoko on noin 70 000 kasvatuspaikkaa. Broilertiloja on Suomessa 175, ja ne keskittyvät Varsinais-Suomeen, Satakuntaan, Etelä-Pohjanmaalle ja Pirkanmaalle. Ne ovat sopimustiloja, joiden tuotantoketju on tarkkaan suunniteltu.
Kananmunia tuotetaan puolestaan noin 220 tilalla eri puolilla maata.
