Raaka pääsyvaatimus karsii naisia palomieskoulutuksesta – Sari on mielellään hyvä jätkä

– Minulle kelpasi.

Rautiala teki historiaa vuonna 1995 valmistumalla ensimmäisenä naisena Pelastusopistosta. Seuraajat voi toistaiseksi laskea yhden käden sormin.

Palomiehen ura oli pyhäjärveläisen nuoren naisen listalla kakkosena, kun isoveljen jalanjäljissä poliisiksi hakeminen tyssäsi liian huonon näköön.

Ilkivallan perässä juokseminen harmittaa

Millainen on hyvä työpäivä, palomies Sari Rautiala?

– Tietysti semmoinen keikka, jossa ei ihmiset ole hirveästi joutuneet kärsimään, on aina hyvä. Koko porukka on onnistunut, jos keikka on mennyt hyvin. Itse koen heikkouksia teknisissä jutuissa, en ymmärrä autoista tai muista härveleistä niin paljon kuin nuo miehet.

Omat toiveet työpäivältä ovat vuosien saatossa muuttuneet.

– Nuorempana ehkä enemmän toivoi toimintaa, mutta kyllä nyt tulen toimeen ilman keikan keikkaa työvuorossa.

– Ilkivaltaiset hälytykset harmittavat. Ne on monesti sellaisia, että saattavat viedä pitkänkin ajan, jos etsitään jotain vaikka joesta.

Epäilyttävän rauhalliselta vaikuttavalla Vantaankosken paloasemalla istuu 20 vuotta myöhemmin valintaansa silminnähden tyytyväinen nainen – vaikka 24 tunnin työvuorosta suurin osa on vielä edessäpäin.

– Tämä on ollut työnkuvaltaan juuri niin monipuolista ja mielenkiintoista kuin kuvittelinkin.

Rautialasta saa vaikutelman, ettei hän raivannut tietään paloasemalle muuttaakseen miehistä maailmaa, vaan päästäkseen mieluisaan työhön. Käytännön ongelmat on ratkaisu käytännöllisesti.

– Alussa saattoi olla mukana lappu “Naisten wc”, jonka löin siihen oven yläpuolelle, Rautiala muistelee.

Naispalomiehiä saisi olla enemmänkin

Miesten naisjutut ovat menneet alusta alkaen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, satunnaiset tyttökalenterit ovat saaneet jäädä paikoilleen.

Oletko saanut kuulla olevasi niin sanotusti hyvä jätkä?

– Kyllä. Se on ollut ihan mukavaa kuulla.

Naisia haluttaisiin palomiehiksi enemmän, mutta harvojen hakijoiden haaveet ovat kompastuneet ensi sijassa fyysisiin pääsyvaatimuksiin, jotka ovat täsmälleen samat kuin miehillä. Rautialan mukaan kestävyyden ja lihasvoiman yhdistelmä on vaativa.

Naisia kuitenkin haluttaisiin mukaan lisää. Rautiala arvelee, että sukupuolesta on ehkä ollut tietyissä tilanteissa hyötyä: naispalomiestä voi olla esimerkiksi hälytystilanteen asiakkaan helpompi lähestyä.

– Vitsinä on sitten heitetty, että hyvä kun on joku pienempi mukana niin mahtuu paremmin ahtaisiin paikkoihin.

Eläkeikään asti ei jaksa

Vakavaa huolta sen sijaan aiheuttaa palomiesten eläkeikä, joka on karannut Rautialan työuran aikana 55 vuodesta jo 60:n toiselle puolelle.

Karu tosiasia on, että fyysiset rajat tulevat naisilla vastaan aiemmin kuin miehillä, eikä Rautialakaan usko jatkavansa nykyisissä tehtävissä yli viisikymppiseksi. Mutta toistaiseksi rauta nousee penkistä kiitettävän arvoisesti.

Uranvalinta tutustutti Rautialan myös nykyiseen palomestari-aviomieheen. Puolisot työskentelivät aiemmin samalla paloasemalla, mutta eri vuoroissa.

– Se tarkoitti käytännössä sitä, että aamulla tuossa ovella morjestettiin. Parhaimmillaan oli pienet lapset mukana.

Sittemmin lapset ovat varttuneet teini-ikään, mutta kiire on pysynyt. Paloauton ratti vaihtuu vapaalla lasten harrastuksiin kuljettamiseen. Kun Rautiala vielä kertoo olevansa sivutoiminen yrittäjä crossfit-salilla, harrastuksia koskevan kysymyksen voikin ohittaa.

Palomieskodissa jaksetaan myös satunnaisesti seurata tosi-tv-sarjoja pelastusalan töistä. Rautiala myöntää, että monesti kyse on puhtaasti tuttujen kasvojen bongaamisesta, mutta ohjelmat saavat muutenkin synninpäästön.

– Kyllä näistä viimeisimmistä saa ihan realistisen kuvan työstä. Hyvä, että niistä uupuu se jenkkityylinen gloriameininki.