Palomies on tittelinä auttamattoman vanhentunut, mutta ei siitä syystä, että nimikkeessä on sana mies. Työ on nykyään niin kaukana pelkästä tulipalojen sammuttamisesta, ettei uutta nimikettä ole helppoa määritellä.
– Työstä 80 prosenttia on ensihoitoa ja noin parikymmentä prosenttia erilaisia pelastustehtäviä. Lisäksi palomiehet työskentelevät onnettomuuksien ehkäisyn parissa, jokaiseen työvuoroon kuuluu oma koulutus ja harjoittelu, sitten on valmiuteen ja kalustonhuoltoon liittyviä töitä ja oman fyysisen toimintakyvyn kehittämistä, kertoo MTV Uutisille viestintäpäällikkö Taisto Hakala Helsingin kaupungin pelastuslaitokselta.
Viralliseen pelastusmies-titteliin Hakala siis lisäisi ehdottomasti ainakin sanan ensihoitaja.
– Ja sehän on sukupuolineutraali, Hakala lisää viitaten Aamulehden aloittamaan keskusteluun ammattinimikkeiden muuttamisesta sukupuolelta neutraalisimmiksi.
Kömpelöitä ja ylidramaattisia käännöksiä
Yleisemmin käytetyn palomies-termin muuttamisessa esimerkiksi Aamulehden ehdottamaksi pelastajaksi tai MTV Uutisten palopelastajaksi Hakala näkee monia ongelmia. Nekään eivät kerro tarpeeksi työstä.
– Kun palomies-ensihoitajatutkinnosta tuli pelastajatutkinto, pelastajanimike nousi keskusteluun. Se tyssäsi alan sisällä siihen, että esimerkiksi englanninkielisenä käännöksenä tai monilla muillakin kielillä se olisi ehkä vähän kömpelö ja tuottaisi vääriä mielikuvia, mitä henkilö tekee.
Toisen englanninkielisen termin (firefighter) kääntäminen suomeksi (tulitaistelija) muuttaisi toimenkuvan taas rahtusen liian dramaattiseksi.
– Kuulostaa enemmän taruhahmolta kuin virkamieheltä, Hakala naurahtaa.
Käytetyn kielen käytäntöjä korjattava
Mikään edellä mainittu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pelastuslaitos ja Hakala vähättelisivät käynnissä olevaa keskustelua. Kun yli 5700 virkanimikkeessä yhdessäkään ei käytetä sanaa nainen, on totta se ilmiö, että mies-sanan käyttö ammateissa on normi.
– Se ilmiö on merkittävämpi asia kuin yksi ammattinimike (palomies), jota ei ole koettu ongelmaksi pelastuslaitoksen sisällä. Myös meidän pitää miettiä, mitä asiakaspalveluun vaikuttavia kielellisiä ei-niin-hyviä käytäntöjä syntyy sen takia, että kieli ohjaa meidän ajattelua, Hakala jatkaa.
Hakalan mukaan Suomi on maailman kärkeä tasa-arvoasioissa, mutta se ei tarkoita, ettei parannettavaa olisi.
– Jos yritetään uida vastavirtaan ja etsitään syitä, miksi (tasa-arvossa) normaaliin pyrkiminen ei olisi hyväksi, niin silloin syntyy ongelmia, kun niitä ei haluta tunnistaa eikä ratkoa. Pelastusalalla en ole sellaista tunnistanut.
Naiset tekivät pelastusalasta paremman
Hakalan mukaan pelastusala on ehdottomasti mennyt parempaan suuntaan, kun alalla on alkanut työskennellä myös naisia.
– Ilman muuta, koska asiakaskunnastammekin noin puolet on naisia. On tullut uusia erilaisia näkökulmia asioiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Mikä tahansa vino yhteisö, jossa on vain yhtä lajiketta, ei ole hyväksi.
Hakalan mukaan pelastuslaitoksen kantavana teemana onkin viimeisen kolmen vuoden ajan ollut houkutella alalle niin naisia mutta myös muita kuin kantasuomalaisia juuri asiakaskohtaamisten helpottamiseksi.
– Se, että haemme naisia ja monikulttuurisuutta, ei ole laitoksen sisällä aiheuttanut mitään vastakkainasettelua, eikä sitä ole nähty ongelmana. Haluamme rohkaista heitä tulemaan tänne, vaikkei se ole helppoa, koska esimerkkiä on niin vähän.
Hakalan mukaan vanhoista "ukko-organisaatioista" etenkin poliisi sai paljon lisää onnistuttuaan tuomaan naiset mukaan alalle. Varsinaisissa palomiehen tehtävissä naisia työskentelee poliisiin verrattuna vain kourallinen, Hakalan mukaan ainoastaan fyysisistä syistä.
– Nämä mainiot naiset, jotka ovat alalle tulleet, ovat todistaneet, että pärjäävät. Myös palomiehen työ on kuitenkin koko ajan enemmän henkistä. Fyysiset vaatimukset pidetään esillä alalle pyrkivien ihmisten puolesta, jotta he pärjäävät tässä työssä. Jos liikkuu säännöllisesti, pärjää varmasti, ei tarvitse olla superihminen.